Kolumnit

Ei käy kateeksi

Suvi Jylhänlehto
Kolumnit 13.03.2019

Kansanedustajan palkkio on tämän vuoden alusta alkaen ollut 6 614 euroa kuukaudessa. Vaikka se on noin tuplasti oman palkkani verran, en ole tippaakaan kateellinen.

Työtä on todennäköisesti ainakin triplasti.

Kansanedustaja ei koskaan pääse oikeasti vapaalle työstään, vaan häntä vedetään hihasta niin ruokakaupassa kuin lasketteluhissijonossa.

Itse voin hyvällä omatunnolla jättää vastaamatta puhelimeen, jos Pentti Väisänen Posiolta (nimi ja paikkakunta muutettu) soittaa illalla purnatakseen sähkön siirtohinnoista tai kokemastaan kaltoin kohtelusta kunnan kaavoituksessa.

Kansanedustaja ei voi sanoa, että palataan asiaan myöhemmin.

Poliitikkoja pitäisi arvostaa enemmän. He uhraavat huomattavan suuren osan omaa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen.

Monet kansanedustajaehdokkaat kehäkolmosen ulkopuolella ovat valmiita asumaan viikot kaukana oikeasta kodistaan ja perheensä luota. Vain siksi, että saisivat sorvata sote-uudistusta, johon edelliskausien päättäjät eivät kyenneet.

Olen ehkä naiivi, mutta uskon, että suurin osa ehdokkaista haluaa aidosti parantaa maailmaa, eikä vain haalia itselleen valtaa.

Maailmanparannus on hidasta hommaa byrokratian pauloissa. Näkyvämpi rooli on toimia kansakunnan kusitolppana kuuntelemassa ikuista valitusta, miksei kukaan tee mitään, miksei kukaan välitä.

Nyt kun olen sivusta seurannut tuttujen ja tuntemattomien kansanedustajaehdokkaiden kampanjointia, en voi muuta kuin hengästyä.

Jo pelkkiä kiertueaikatauluja katsoessa tulee hiki. Miten he ehtivät joka paikkaan, miten he jaksavat?

Ehdokkaat pönöttävät lukemattomia tunteja S-markettien parkkipaikoilla vaaligrillin käryssä petollisessa kevätviimassa. Kohtaavat kyläläisiä, jotka epäilevät ehdokkaiden motiiveja. Juovat loputtomasti kahvia ja syövät pullaa tupailloissa. Yrittävät vakuuttaa, että näillä teeseillä työllisyys kohenee ja huoltosuhde paranee.

Vielä kuukauden ajan pitäisi vetää aamulla hymy naamaan ja puhaltaa puolueen ilmapalloja.

Nauttiiko siitä joku?

Itse olen sen verran introvertti, että tarvitsisin vuoden hermoloman tuollaisen rypistyksen jälkeen. Pidän kyllä ihmisten kohtaamisesta – muuten ei tässäkään ammatissa pärjäisi – mutta tarvitsen vastapainoksi hyvin paljon aikaa yksinäni tai omien rakkaitteni kanssa.

Turnauskestävyyttä vaaditaan ehdokkaiden lisäksi heidän läheisiltään ja puolueiden vapaaehtoisilta.

Haastattelin tänään ilmestyneen Kantri-liitteen juttuun erästä taustapuurtajaa, jonka aviomies on ehdolla eduskuntaan.

Ehdokkaan puolison suhtautuminen vaaleihin vaikutti järkevältä: Hän sanoi, että on mukana sen mitä kerkiää. Jos tärkeämpiä omia menoja on, ne menevät edelle.

Myös ehdokas itse toppuutteli kollegoitaan. Jo useammista vaaleista kokemusta keränneenä hän tiesi, ettei itseä kannata vaalikeväänä polttaa loppuun liian aikaisin.

Toivotan jaksamista kaikille eduskuntavaaliehdokkaille! Muistakaa syödä välillä jotain muutakin kuin makkaraa ja Marianne-karkkeja, jotteivät suonet mene tukkoon jo ennen tärkeän pestin aloitusta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT