Kolumnit

Lisää päitä Arkadialle

Nikke Kinnunen
Kolumnit 15.03.2019

Vuonna 1906 Suomen silloinen päämies, Venäjän keisari Nikolai II, antoi meille oman valtiopäiväjärjestyksen. Jo seuraavana vuonna autonomisessa suuriruhtinaskunnassa käytiin ensimmäiset edus­kuntavaalit ja valittiin ensimmäistä kertaa 200 kansanedustajaa.

Pian itsenäisessä tasa­vallassa äänestetään järjestyksessä 38. eduskuntavaaleissa. Maamme ja yksikamarisen eduskuntamme historiassa on ennättänyt sattua ja tapahtua. Silti yksi asia on ja pysyy. Kansanedustajia valitaan tänäkin keväänä 200 kappaletta.

Sehän on loppujen lopuksi aika vähän.

Vuonna 1907 Suomen asukasluku oli muutamaa nälkäistä vajaa kolme miljoonaa. Silloin yhden kansanedustajan tehtävä oli edustaa runsasta 14 000 ihmistä. Nykyisen Lapuan väestöä.

Tulevissa vaaleissa valitun kansanedustajan harteille on sen sijaan kasattu suunnilleen 27 000 edustettavaa – raaseporillinen.

Kansanvallan poloiset palvelijat edustavat yhä lukuisampaa ihmisjoukkoa ja kohtaavat työssään yhä mutkikkaampia ongelmia. Asetelma on sanalla sanoen hälyttävä.

Jos yhden vastuulle kasataan hiljalleen kahden tai kolmenkin ihmisen työt, työn laatu kärsii. Sanoohan sen järkikin.

Väistyvää eduskuntaa katsellessa ei voi olla ajattelematta, että valtiolaivan ruoriin tarvitaan nyt lisää käsiä. On korkea aika lisätä edustajien määrää.

Koska Suomen asukasluku on suunnilleen kaksinkertaistunut sitten vuoden 1907, voitaisiin myös edustajien määrä kaksinkertaistaa. Järjestely aiheuttaisi alkuun varmasti vaikeuksia. Uskon kuitenkin vakaasti, että ajan kanssa niistä selvittäisiin.

Ehkä pakottavin ongelma on eduskuntatalon rajallinen tila. Istuntosali on rakennettu nykyiselle edustajamäärälle, eikä paikkojen lisäystä otettu huomioon hiljan valmistuneessa remontissa.

Onneksi edustajat ovat Suomessa yhä melko sopuisaa väkeä. Jos vallankäyttäjät pannaan istumaan sylikkäin, eduskunnan saliin mahtuu noin vain toinen mokoma.

Yksityisyydellekin olisi sentään sijaa, sillä takavuosina kohua herättäneitä torkkupeittoja tilattiin eduskuntaan 440. Kaikki saisivat oman, eikä uusien tulokkaiden tarvitsisi unelmoida tulevista vaali­voitoista konkareiden kanssa lusikkaan käpertyneinä.

Pääluvun lisääminen Arkadian­mäellä luottamusta politiikkaan. Tämän voi todistaa yksinkertaisesti ynnäämällä. Tunnettu tosiasiahan on, että meillä ei luoteta poliitikkojen puheisiin. Sääntöön on kuitenkin olemassa poikkeus.

Äänestäjät nähkääs luottavat niihin poliitikkoihin, joita he itse äänestävät.

Lisäämällä sellaisten poliitikkojen määrää, joita äänestäjät ovat äänestäneet, eduskuntaan saadaan enemmän kansan luottamusta nauttivia poliitikkoja. Yksinkertaista ja tehokasta.

Kolikon kääntöpuolena eduskuntaan nousisi enemmän sellaisiakin poliitikkoja, joihin äänestäjät eivät luota. Tämä olisi toki valitettavaa, mutta kokonaisuuden kannalta uudistuksen myönteiset vaikutukset peittoaisivat kielteiset.

Nimittäin jos edustajien määrää nostettaisiin, yhä useampi äänestäjä kokisi saavansa juuri itselleen mieluisan päättäjän. Samalla näille asetettu rima voitaisiin laskea tasolle, jolla kansalaiset ajattelevat sen nytkin olevan.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT