Kolumnit

Hölmöläisten peitonjatkoa

Maikki Kulmala
Kolumnit 03.04.2013

Maikki Kulmala: ”Mistään ei tule lisäpituutta päivään, mutta usko siihen elää vahvana.”

Vanha kansansatu kertoi hölmöläisistä, joiden peitto oli liian lyhyt. Viisas naapuri kehotti leikkaamaan peittoa toisesta päästä ja jatkamaan lyhyeen päähän. Niin sitten hölmöläiset tekivät, mutta jotakin klappia asiaan jäi.

Tämä kellojen siirto normaaliajasta kesäaikaan ja syksyllä takaisinpäin on ihan samanlaista hommaa kuin hölmöläisten peiton jatkaminen. Mistään ei tosiasiassa tule lisäpituutta päivään, mutta usko siihen elää vahvana, ihan niin kuin hölmöläisillä varpaitten paleleminen jatkui.

Kellojen siirrossa ihmisten ja eläinten unirytmin siirtäminen vie pahimmoillaan parikin viikkoa, eikä todellisia rahallisia säästöjä synny, päinvastoin.

Jos lasketaan vaikka lisääntyneet sairauskulut ja tuotantoeläinten tuotannon vähennykset, summa on kansantaloudellisesti mittava. Puhumattakaan siitä, että tokkuraiset ihmiset eivät pysty työskentelemään samalla teholla kuin tilanteessa, jossa unirytmiin ei kosketa.

Jokainen, joka on tehnyt pitkän lentomatkan yli aikavyöhykerajojen, saa oikeutetusti valittaa jet lagia ja toipumisen hitautta, mutta meille kellojen siirrosta mutiseville pahimmillaan naureskellaan.

Omasta vuosien kokemuksesta voin kertoa, ettei siirtymä naurata yhtään. En vaan ole hereillä, ennen kuin normaalin aamurytmini mukaan on heräämisen aika. Puoliunessa pääsee kyllä työmaalle, kun käyttää julkisia kulkuneuvoja. Onneksi ei tarvitse itse ajaa.

Olen miettinyt, että omalla kohdallani unirytmin siirtämisvaikeudet saattavat johtua siitä, että olen oikeasti aamu-uninen kansalainen.

Se, että pystyn aamulla heräämään ajoissa töihin, jopa aikaisin, johtuu yksinomaan erittäin säännöllisestä elämänrytmistäni. Vain tiukasti samaa päivärytmiä noudattamalla pysyn päiväaikataulussa. Kaikki poikkeukset tähän ovat pahasta, erityisesti kellojen siirtäminen, joka on keinotekoista puuhastelua.

Melkein jokainen, jonka kanssa olen keskustellut omasta mielestäni järjettömästä kellojen siirtelystä, ovat kanssani samaa mieltä: tässä ei ole mitään järkeä.

Ilokseni huomasin, että jo syyspuolella Kansalaisaloite.fi -sivustolle ilmestyi aloite kesäajasta luopumiseksi. Huolestuneena olen seurannut, että allekirjoitusten määrä on lisääntynyt kovin hitaasti.

Viime viikolla allekirjoittajia oli sentään jo yli 8 000 ja tänä aamuna, kun kurkistin, allekirjoittajien määrä oli kasvanut 12 800:aan. Paljon vielä puuttuu 50 000:sta, jotta aloite voitaisiin viedä eduskunnan käsiteltäväksi.

Jos nyt edes muutama prosentti meistä nurisijoista, joiden mielestä kellojen siirtelystä ei seuraa mitään hyvää, allekirjoittaisi aloitteen, 50 000 tarvittavaa aloitteen kannattajaa olisi koossa helposti.

Pahoin pelkään, että tyytymättömyys kellojen siirtelyyn jää puheitten tasolle, eikä aloite pääse edes eduskuntaan asti.

Vaikka kansalaisaktivismilla ei saataisi aloitetta aikaan, päättäjien pitäisi kuunnella lääketieteen asiantuntijoita, jotka ovat ilmaisset huolensa siirtelystä.

Lisäksi aloite on edullinen tapa saada poliittista suosiota, sen voin ennustaa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT