Kolumnit

Hallinnon edessä ei saa taipua

Jouni Kemppainen
Kolumnit 15.04.2016

Jouni Kemppainen: Ani harva viranomainen päättää valvoa vähemmän.

Kuinka pitkälle suomalainen maatalousbyrokratia voi vielä yltää? Murskaavin näkymä on, että jo 12 vuoden kuluttua yhtä suomalaista viljelijää kohti maassa toimii yksi maatalouteen keskittyvä virkamies. Eikä tässä vielä kaikki. Myös EU:n valvontatoiminta muutama henkilötyövuosi voidaan jyvittää myös meille.

Synkän arvion esitti MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Tommi Lunttila kokousväelle tiistaina Jyväskylässä. Näkökulma on toki raflaava ja kärjistäväkin, mutta kehityksen suunnasta se antaa aivan oikean ja huolestuttavan kuvan. Tässä tilanteessa ollaan.

Pääsyy lienee EU:n alueella menneinä vuosina havaitut pahat väärinkäytökset, joita unioni hoitaa rankaisemalla myös syyttömiä. Toinen byrokratian peruste on se, että tukijärjestelmästä on myös kansallisesti haluttu tasapuolinen ja oikeudenmukainen.

Hallinnolla ja regulaatiolla on myös paha tapa täydentää aikaansaannoksiaan uusilla byrokraattisilla tuotteilla. Kun valvontaa kehitetään, siitä tulee helposti päämäärä. Ani harva valvova viranomainen päättää kehittää toimintaansa valvomalla vähemmän. Päinvastoin toiminnan kehittäminen merkitsee lähes poikkeuksetta uusia säädöksiä vanhojen päälle.

On aina välillä hyvä kysyä, palveleeko hallinto enää maataloutta vai ovatko osat kääntyneet päälaelleen. Joka tapauksessa on päivänselvää, ettei nykyinen järjestelmä ainakaan yksittäisen suomalaisen maanviljelijän elämää helpota. Maaseutuviraston ongelmat tukimaksatuksessa vain kärjistävät kafkamaista vaikutelmaa. Ilman niitäkin tilanne on vakava.

Syyllisiä asiaan on monia. Heitä löytyy EU:sta, kotimaisista poliitikoista, virkamiehistä, mediasta ja kenties edunvalvonnastakin. Syyllisten etsimiseen ei myöskään kannata enää lisäpaukkuja uhrata. Sen sijaan tarvittaisiin jälleen kerran "Lahtista ja konekivääriä". 

Tarvitaan uupumatonta ministeriä, joka jaksaa käydä tämän järjettömän suureksi paisuneen häkkyrän kimppuun. Tarvitaan lisää rohkeita ja kokonaisuuden ymmärtäviä virkamiehiä, jotka uskaltavat suomalaisen maatalouden edun nimissä ideoida hallintoa, joka pienentää heidän omien organisaatioidensa kokoa. Lisäksi tarvitaan parlamentaarikkoja sekä Suomeen että unioniin, jotka ymmärtävät nykyjärjestelmän räjäyttämisen välttämättömyyden.

On myös syytä alleviivata, että tulkintatapauksissa Suomen on uskallettava ajaa omaa etuaan EU:ssa. Luokan parhaaksi valvojaksi ei ole syytä pyrkiä.

Maan hallituksen ohjelmassaan lupaama säädöstaakan keventäminen olisi tässäkin suhteessa tervetullut. Maatalouden hallintoviidakon raivaaminen antaa näille talkoille lähes loputtomat mahdollisuudet. Vain luovuus on nyt rajana. Samalla olisi syytä tehdä kaikki mahdollinen, jotta suomalainen metsätalous välttyisi maatalouden kohtalolta.

Myös edunvalvonnalla, medialla ja julkisella keskustelulla on tässä asiassa iso vastuu. Kyynistyä ei saa eikä mahdottomankaan byrokratian edessä alistua. Toivoton tilanne ei tässäkään suhteessa ole. Julkinen keskustelu asiasta on saamassa sävyjä, joiden edessä sekä poliitikkojen että virkamiesten on pakko toimia.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT