Kolumnit

Insinöörien aivoituksia

Jarmo Palokallio
Kolumnit 14.08.2017

Insinööreinä pärjäävät parhaiten putkiaivot. Siis matemaattisesti lahjakkaat miehet. Jälki on valitettavasti sen mukaista.

Jos insinööri pääsee toteuttamaan asiat haluamallaan tavalla, lopputulos voi olla lohduton. Etenkin käyttäjäkokemuksen kannalta.

Antakaa insinöörin suunnitella auton kojelauta. Se on sen jälkeen täynnä nappuloita. Takavuosina laskin jostain Volvon kojelaudasta yli 70 napsautinta.

Tuo ei välttämättä edes ollut ennätys, sillä japanilaisinsinöörit rakastavat nappuloita vieläkin enemmän.

Pahimpia ovat tietotekniikkaa suunnittelevat insinöörit. He elävät virtuaalitodellisuudessa, jonka yhteys käytäntöön on katkennut. Heiltä puuttuu suhteellisuudentaju täysin.

Esimerkkinä pari vuotta sitten tehty vierailu yliopistolle Lappeenrannassa. Siellä joku tietokoneinsinööri oli päässyt jättämään jälkensä vapaaksi mainostetun wifi-yhteyden suojaukseen.

Ensimmäiseksi tulija ihmetteli, miksi vapaaksi mainostettu yhteys ei toiminut. Sitten hän keksi, että se vaatii toimiakseen salasanan.

Salasanoja jakoi vahtimestari, jonka luukulle mateli sattuneesta syystä jonossa ihmisiä.

Yliopiston aulan vapaan wifi-verkon salasana osoittautui yli 20 merkkiä pitkäksi lukujonoksi, joka sisälsi numeroita, isoja ja pieniä kirjaimia sekä erikoismerkkejä. Luultavasti suuri osa maailman ydinaseista on heikomman salasanasuojauksen takana.

Pankkitunnistautumiseenkin riittää neljännes tuosta.

Yritä sitten näpytellä järkyttävän pitkä salasana virheitä tekemättä kännykkääsi. Ei välttämättä onnistu ensimmäisellä eikä toisella kerralla.

Väistämättä tuli mieleen, että mistä tämä kaikki vaiva. Tai ei sittenkään. Onhan yliopiston nimessä keikkunut insinööreihin viittaava "teknillinen"-varoitus.

Insinöörejä kuitenkin tarvitaan. Ilman heitä emme tulisi toimeen tätäkään vähää. Heille ei vaan saa antaa liikaa valtaa.

Hyvään lopputulokseen tähtäävän yrityksen pitää muistaa, että pelkät insinöörit eivät riitä. Heidän vastapainonaan pitää olla riittävä määrä humanistista hulluutta ja kohtuuttomia vaativia designereita.

Toimiva tuote edellyttää kompromisseja. Se on ainoa keino karsia auton kojelaudasta turhat nappulat ja ryhmitellä jäljelle jäävät toimiviksi kokonaisuuksiksi.

Siihen en kuitenkaan usko kenenkään voimien riittävän, että myös tietotekniikka muuttuisi käyttäjäystävälliseksi. Siksi elämä salasanojen ja järjenvastaisten ohjelmakaavioiden kanssa jatkuu.

Tähän asti kaikki on kohtuullisen hyvin. Valitettavasti tärkein vaihe on vielä edessä. Tuote pitää saada vielä pakattua ja myytyä.

Siihen eivät insinöörien sosiaaliset taidot välttämättä riitä. Ja siinä suomalaiset ovat muutenkin jääneet ruotsalaisten jalkoihin.

Ruotsalaisilla on etuna huikeasti meitä parempi itsetunto. Se on myyntityössä kaikki kaikessa.

Riittävän itsetuntoinen myyjä tekee kaupat huonollakin tuotteella. Hänelle ei ole ongelma myydä maailman parhaana sellaista, mikä ei oikeasti sitä ole.

Siinä meillä on vielä oppimista. Valkoisissa valheissa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT