Kolumnit

Kertakäytöstä takaisin kestävään talouteen

Kaijaleena Runsten
Kolumnit 28.08.2017

Kaijaleena Runsten: "Olemme itse eläneet viime vuosikymmenet juuri niin kuin kiinalaiset tekevät nyt."

Maailma hukkuu pian muoviin, niin monet kalat ja linnut ovat siihen jo tukehtuneet. Jäätiköt sulavat, ja toisaalla viljelykelvottomat arot ja aavikot leviävät ilmaston lämmitessä.

Kaupungistumisen myötä puhtaasta käyttövedestä tulee puute. Myös heikko ilmanlaatu on paha ongelma varsinkin Kiinassa ja Intiassa. Syinä ovat kivihiilen energiakäyttö ja kasvava liikenne.

Siellä missä kielteiset kehityskulut tuntuvat, on myös suurin väestökasvu. Muuttoliikkeen paine kohdistuu alueille, joilla nämä ongelmat ovat vähäisempiä. Siksi täällä pohjolassakin olemme ongelmavyyhdissä mukana, vaikka olemme oman leiviskämme kohtuullisen hyvin hoitaneet.

Älä pelkää. En aio saarnata viime vuosikymmenten tunnetuimman toisinajattelijan Pentti Linkolan oppeja väestön ja kulutuksen rajusta vähentämisestä (MT 21.8.),

En liioin jaa täysin toisen kotimaisen rohkean ajattelijan, Esko Valtaojan, uskoa teknologian kaikkivoipaisuuteen (MT 23.8.). Lähtökohtaisesti olen kyllä Valtaojan kanssa yhtä mieltä siitä, että teknologinen kehitys ja panostaminen koulutukseen ovat tekijät, josta meidän niin Suomessa kuin muuallakin tulee nyt sisukkaasti pitää kiinni.

Meillä suomalaisillakin on osaamista, jolle olisi ulkoministeriön kokoaman katsauksen mukaan hyvinkin käyttöä. Vesihuolto on maailman huippua, ja jätevesistä osaamme myös erottaa elintärkeitä ravinteita talteen.

Puun korjuu- ja hyödyntämisketju hakee monipuolisuudessaan vertaistaan. Varsinkin kun puusta pian pystytään myös tuottamaan polttoaineita ja muoville korvaavia raaka-aineita.

Vielä kun oppisimme myymään. Viime vuosina työelämään astuneet sukupolvet ovat onneksi meitä keski-ikäisiä palveluhenkisempiä ja kansainvälisempiä.

Valtaojan ajattelusta minut erottaa se, että teknologia ei yksin riitä pelastamaan ihmiskuntaa. Sillä mitä tekee ihminen? Jatkaa kuluttamista.

Niin muoviroska, ilmaston lämpeneminen kuin pohjavesien ja ilmakehän saastuminen ovat seurausta kulutuskulttuurista.

Se suosii kertakäyttöä ilman, että jätteet kierrätetään ja puhdistetaan ennen päästämistä takaisin luontoon. Tavaran halpuus on tärkein kriteeri – ei tuotannon kestävyys.

Meidän on länsimaissa turha syyttää ongelmasta muita. Olemme itse eläneet muutamat viime vuosikymmenet juuri niin kuin kiinalaiset, intialaiset, kaakkoisaasialaiset ja afrikkalaiset tekevät nyt.

Me suomalaiset olemme mukana kertakäyttökulutuksessa kansainvälisten arvoketjujen kautta, mikä on kestävän kehityksen kannalta suurin haasteemme kylmän ilmaston ja etäisyyksien vaatiman suuren energiatarpeen ohella (MT 26.7.).

Ostamme halpoja vaatteita, elektroniikkaa ja muuta kulutustavaraa ja heitämme pois, kun uutuuksia tulee myyntiin.

Monet tavarat kuten älypuhelimet on suunniteltukin niin, etteivät ne kestä. Työpaikkamme puhelimet ovat olleet käytössä alle kaksi vuotta. Useista jumittaa esimerkiksi hipaisunäyttö, minkä jälkeen laite ei hoida enää kunnolla virkaansa.

Yhtä lailla on muistettava, että kuluttaminen ylläpitää talouskasvua. Sitä tarvitaan, jos maailman väestö aiotaan pitää leivänsyrjässä kiinni.

On löydettävä keinot kestävämpään kulutukseen. Uusien keksintöjen lisäksi siihen tarvitaan ihmisen luovuutta ja halua käyttää entistä järkevämmin sitä materiaa, jota meillä jo on. Kiertotaloudessa on ihminen on aiempinakin vuosisatoina elänyt. Miksei siis myös tästä eteenpäin?

Aiheeseen liittyvät artikkelit