Kolumnit

Miksei ruokaa viedä vihaisten lintujen siivellä?

Eija Mansikkamäki
Kolumnit 01.06.2016

Eija Mansikkamäki: "Voisivatko suosikkilinnut toimia suomalaisuuden kirjekyyhkyinä?"

Suomi on maailman vihrein maa, ilma puhdasta, eläimiä kohdellaan hyvin, lääkkeitä ei käytetä kuin sairauksiin ja pohjoinen valo synnyttää tuotteisiin aivan omat arominsa.

Miksi ruokaamme ei revitä maailmalle?

Olen tätä kysellyt ennenkin, enkä ole saanut kunnon vastausta. Asiahan ei minulle varsinaisesti kuulu – ei ole omaa peltoa, lehmää eikä edes kalaisaa järvenrantaa – mutta silti se kiinnostaa.

Kävin toukokuussa New Yorkissa opintomatkalla. Suomalaiset yritykset Reaktor, Conmio ja Kiosked ovat tulleet, nähneet ja pärjäävät isossa kylässä hienosti. Nimet eivät ehkä sano suomalaisille paljonkaan, mutta siellä ne tekevät bisnestä, palkkaavat parhaimpia voimia ja takovat ennen pitkää myös rahaa.

Yksi takoo jo: Angry Birds. Linnut lentävät pitkin maailmaa ja hurmaavat ihmisiä. Manhattanin busseissa ja kadunkulmien mainostauluissa ne kirkuivat värikkäinä tulevaa ensi-iltaa. Sama juttu muillakin mantereilla.

Vientiyritykset eivät piilottele suomalaisuutta, mutta ei se näytä olevan niille varsinainen myyntivalttikaan. Angry Birdsissä ei liehu Suomen lippu.

Muu maailma on tietämätön Suomesta ja suomalaisten osaamisesta, ellei ihmisellä satu olemaan tuttavuus-, matkailu- tai muu kytkös meihin. Mainostamme niukasti.

Voisiko siis vihaisten lintujen nosteessa myydä tämän mainion pohjoisen maan maatalouttakin?

Ilmeisesti ei. Maailman äärissäkin yrityksemme koettavat puskea markkinoille omilla tuotemerkeillään, vaikka kaikki kaurat, possut, linnut ja mobiilikeksinnöt voisivat yhtä hyvin ratsastaa yöttömällä yöllä, Lapilla tai Nordicilla. Koko porukka. Yhdellä brändillä.

Mutta yhteistyöhön ei kyetä tai haluta. Jopa Ruotsin ja Tanskan siivellä olisi hienoa liitää, mutta nepä eivät tarvitse meitä.

Ei Angry Birdskään tarvitse, mutta olisihan se aika isänmaallista, jos suosikkilinnut jotenkin toimisivat suomalaisuuden kirjekyyhkyinä.

Myös Marimekko on kovassa huudossa nuorten ja maksukykyisten, 25–40-vuotiaiden ikäryhmässä. Tyypillinen mekko-ostos on reilut 300 dollaria. Unikko kiinnostaa, mutta se oli myyty loppuun Manhattanin lippulaivakaupasta.

Kysäisinkin, oliko myyntipäällikölle tullut mieleen laittaa esille myös hilloja, leipää tai vaikka suomalaisesta kaurasta tehtyä kaurapuuroa, kun kauniita astioitakin näytti olevan? Puhdas ja terveellinen ruoka kiinnostaa varmasti mekkoväkeä. Tuotteet vahvistaisivat toisiaan.

Vastaus oli ei. Marimekko ei valmista ruokaa eikä ruoka kuulu brändiin.

Niinpä. Ruotsalaiset toimivat toisin. Ikea teettää ja myy huonekalujen lisäksi ruokaa, sateenvarjoja ja varmaan kohta sote-palveluitakin. Alihankintana ja omalla nimellään.

Myös ruotsalainen Fika-kahvilaketju teettää nätisti purkitetut sitrus-viski-hillonsa Manhattanin muodikkaalla Tribeca-alueella. Alkuperä on myyntivaltti.

No, jos ei päästä myyntipöydille, mennään keittiön kautta. Suomalainen Conmio kertoi sovelluksesta, joka lähettää kännykkään päivän ruokavinkin, reseptin ja kaupasta sopivan tarvikekassin. Niihin ohjeisiin ja kasseihin kannattaa nyt suomalaistenkin pyrkiä, sillä kauppakassipalvelu on maailmalla kovassa kasvussa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit