Kolumnit

Sinustakin on tullut Putin

Silja Eisto
Kolumnit 20.06.2016

Ruokavalinnoistamme on tullut poliittista peliä

Lautaset ovat yhä litteitä alustoja, mutta jossain kohtaa niistä on tullut poliittinen taistelutanner. Ruokavalinnoistamme on tullut poliittista peliä ja meistä vallan käyttäjiä.

Voimme Putinin tapaan lyödä operoimamme keittiön rajat kiinni maidolta ja kokeilla vaikka kasvisruokavaihtoehtoja.

Tai sitten voimme halpuuttaa. Tai reiluuttaa. Tukea kotimaista. Kenties juoksemme halpojen hintojen perässä, ja lompakko kiittää. Tai sitten ostamme kalliimmalla ja tuemme tuottajaa.

Asetumme aina jonkun puolelle ruokakaupassa käydessämme, vaikka ensisijaisesti kuvittelemme edustavamme hallitsemaamme kotitaloutta.

Ruuan politisoituminen ylittää myös maiden rajat.

Euroopan tasolla ruuasta ja sen sääntelystä ollaan kehittelemässä EU:n yhtenäisyyden repeämiset paikkaavaa liimaa. Ruuan ylituotannon ongelmat ovat jäsenmaille yhteinen nimittäjä, ja nyt parlamentti kaipaa eurooppalaisia pelisääntöjä elintarvikeketjun toimintaan.

Ruoka saattaisikin olla uudenlainen EU:ta yhdistävä voima. Ajatus yhteisistä säännöistä on periaatteessa hyvä, ja se voisi luoda kadonnutta yhtenäisyyttä tai ainakin mielikuvaa siitä.

Yhtenäisyyteen on kuitenkin matkaa, koska valtakunnallinenkin hajonta on suurta. Tästä hyvä osoitus on MT:n keväällä toteuttama selvitys kotimaisten ruokakauppojen tilanteesta. Lidlissä ulkomaalaisetkin tuotteet saattavat saada kotimaisuudesta kertovan merkinnän.

Myös kotimaisuusasteen laskutavat eroavat kauppaketjuittain. Yhteistä ketjuille tuntui kuitenkin olevan myönteisyys yhteisille tavoille ilmoittaa kotimaisuus. Asiakkaan kannalta tämä olisi askel eteenpäin.

Kaupan liiton mukaan tuotemerkinnät ovat nimittäin merkittävä tiedonlähde, joka heijastuu ostopäätökseen.

Elämmekin parhaillaan aikaa, jona paikallisuus ja lähiruoka kiinnostavat kuluttajaa.

Myös hyöty ja henkilökohtaisuus ovat nykyihmistä innostavia teemoja, ja niissä piileekin uudenlaisen vuorovaikutuksen mahdollisuus.

Hyötymerkinnät olisivat mainio keino rakentaa polku ruuan alkulähteille. Niiden tai teknologian avulla kuluttajat ja tuottajat saisivat toisiinsa suoran yhteyden.

Nyt maito on ostettaessa maitoa, eivätkä läheskään kaikki pohdi, missä ja millaisissa olosuhteissa se on tuotettu. Tai mitä ostopäätöksestä ylipäätään seuraa.

Siksi tällaisille merkinnöille on tarvetta:

”Tämä maito on peräisin viiden kilometrin päästä lähikaupastasi Ylängön tilalta, jossa lypsylehmiä asustaa 23.”

Tai: ”Ostamalla Kärkkäisen tilan lihaa pienennät hiilijalanjälkeä X määrällä ja autat tilan uuden traktorin hankinnassa.”

Kyllähän se toimisi.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan kiinnostuneet toisistaan, ja kotimaista tuottajaa on halu tukea. Uudenlaiset hyötymerkinnät helpottaisivat toimimistamme ruokayksikössämme.

Tieto auttaa tekemään valintoja, ja kaupoillekin se voisi olla kilpailuetu. Luovuudella ne saisivat tiedosta raikkaan ja uskaltavan markkinointikeinon.

Se kannattaisi, koska meistä jokainen on jo oman tasavallan tai kuningaskunnan valtaa käyttävä päämies. Valintamme heijastuvat suoraan ruokakauppiaan ja tuottajan arkeen.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT