Kolumnit

Terveisiä susikulmilta

Veikko Niittymaa
Kolumnit 10.02.2016

Veikko Niittymaa: Sudesta saa kelpo kaverin, kun maalle rakentamista halutaan suitsia.

Tuttu naapurikylän mies tuli kaupan kassajonossa juttelemaan viime viikolla. Susista puhuttiin, kuinkas muuten, oltiinhan keskellä lounaisen Suomen susikeskittymää. Toinen kahdesta alueen kiintiösudesta oli juuri kaadettu.

"Hyvä kun hätistelevät. Meidänkin pihassa pyörii lähes viikoittain viiden kuuden suden lauma", mies kertoo.

Susi on sopeutuvainen ja älykäs eläin. Itse pääsin ehkä 50 metrin päähän keskellä oraspeltoa istunutta sutta. Siinä katseltiin toisiamme viitisen minuuttia, sitten susi nousi ylös ja hävisi hetken päästä metsään.

Susista on puhuttu täällä parikymmentä vuotta. Ensimmäinen pesue syntyi vuosituhannen vaihteessa. Saman tien alettiin vaatia susikuljetuksia koululaisille. Olin mukana luottamushenkilönä pohtimassa linjauksia, kun mietittiin, keille kyyti kuuluu, keille ei.

Tammikuussa tuli taas lisää kuljetuspyyntöjä, nyt tiheästi asutusta Aurajokivarren kylästä. Kuljetusta ei myönnetty, mutta kuljetusavustus luvattiin maksaa, kuten ennenkin. Muuhun ei ole resursseja, eikä ole takseja hakemaan jokaista kotoa kouluun.

Köyliön susi-ilta lähes tasan kolme vuotta sitten kuumensi paikallisten, metsästäjien, viranomaisten ja asiantuntijoiden tunteet. Kestämätön tilanne tunnustettiin, susia liikkui pihoilla ja koulut ja vanhemmat olivat huolissaan lasten turvallisuudesta, mutta kenelläkään ei ollut lääkkeitä asian hoitamiseen. Ei ole vieläkään, vaikka susia on tuplasti enemmän kuin silloin. Neljäs reviiri syntyi juuri Salon seudulle.

Turvallisuuden tunne tuskin koheni, kun syksyllä kauhisteltiin susien naapurikylässä raatelemaa ponia. Edellisenä syksynä meni lampaita, sillä kotieläimet ovat helppoja saaliita metsästämistä opetteleville pennuille. Tiistain paikallislehti kertoi susilauman kiertäneen koiratarhaa Mellilässä.

On totta, ettei susi ole tappanut ketään sataan vuoteen eikä vanhempien sinällään ymmärrettävään ja aitoon huoleen lastensa turvallisuudesta pitäisi olla aihetta. Eipä ollut susiakaan joitain yksinäisiä ohikulkijoita lukuun ottamatta lähes sataan vuoteen.

Tuskin susireviirien luku jää neljään. Ehkä pääkaupunkiseudun ainoa erämaa-alue Nuuksio saa omat sutensa jo lähivuosina. Tähän asti on sanottu, että alue on liian pieni susireviiriksi, mutta niin sanottiin Köyliössä, Pöytyällä ja Salossakin.

Susipolitiikalla tehdään myös yhdyskuntapolitiikkaa. Sudesta saa kelpo kaverin, kun haja-asutusalueelle rakentamista halutaan suitsia ja hätistää maalle muuttoa harkitsevia taajamiin. Asuinpaikka valitaan tunneperustein ja särö turvallisuuden tunteessa vaikuttaa. Iso osa lounaista Suomea on jo hoidettu.

Mynämäkeläinen isäntä tarjosi taannoin susialueelta maatilan talouskeskusta pariksi vuodeksi ilmaiseksi käyttöön. Ehtona oli, että piti olla alle kouluikäisiä lapsia ja muutama lammas, mutta tyhjilleen taisi talo jäädä. Susikulmilla ohi ovat ajat, jolloin äidit nukuttivat lapsensa vaunuissa pihalla.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT