Kolumnit

Vihreät tahtoo demareiksi demarien paikalle

Niklas Holmberg
Kolumnit 29.05.2017

Vihreät ovat omineet SDP:ltä myös Arvo Salon aikoinaan lanseeraaman talonpojan tappolinjan.

Vihreiden puheenjohtajalla Ville Niinistöllä oli kuntavaaleissa kaksi teemaa. Hyvinvointivaltion puolustaminen ja koulutusleikkausten vastustaminen. Kuulostavatko tutuilta? Demarien ikuiset vaaliteemathan ne siinä, helakanvihreässä paketissa.

Ympäristönsuojelusta Niinistö puhui tuskin sanaakaan. Tulokset puhuvat puolestaan. Suomessa on nyt maailman suurin vihreä puolue ja myötätuuli näyttää jatkuvan ainakin galluppien valossa.

Puheenjohtajakisan ykkössuosikiksi nousseen Touko Aallon puheista päätellen vihreät ovat omineet SDP:ltä myös Arvo Salon aikoinaan lanseeraaman talonpojan tappolinjan.

Niinistön kannalta on sääli, että hän haistoi politiikan myötätuulen vasta puheenjohtajakautensa päätteeksi. Liito-oravien puolustaminen ja ydinvoiman vastustaminen eivät riitä Suomessa nostamaan puoluetta suurten sarjaan. Vielä ympäristöministerinä Niinistö mittasi politiikan onnistumista lähinnä suojeltujen metsähehtaarien määrällä.

Ilmastonmuutoksen olisi luullut tuovan vihreille lisää kannatusta, mutta siitäkin pullasta kaikki puolueet poimivat omat rusinansa.

Osittain Niinistön hyvinvointivaltiopaatos on puhdasta populismia. Toisaalta se osoittaa ymmärrystä poliittisen ilmaston muuttumisesta.

Perinteinen vasemmisto–oikeisto-akseli on hämärtynyt viime vuosina monissa maissa. Jako kansallismielisiin konservatiiveihin ja kansainvälisiin liberaaleihin oli tulotasoa määräävämpi tekijä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja sama jakolinja repi hajalle koko Ranskan poliittisen kartan.

Suomessa kehitys on näkynyt paitsi perussuomalaisten menestyksessä, myös SDP:n kyvyttömyydessä nostaa kannatustaan. Maassa on sentään duunareita kyykyttävä porvarihallitus. Demareiden politiikassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Antti Rinteen linja on useimmissa asioissa fiksu. Maanviljelijät on jätetty rauhaan ja yllättävän moni demari puhuu aluepolitiikan puolesta. Viesti ei vain uppoa keneenkään muuhun kuin pikkukaupunkien seitsemänkymppisiin ikidemareihin.

Puolueen tilaa kuvaa hyvin pelastajaksi veikatun Sanna Marinin vetämä kiertue, jolla vanha betonipuolue yrittää päästä takaisin kaupunkeihin.

Vihreiden tuleva puheenjohtaja joutuu käymään kovan painin itsensä kanssa. Pitäisi vain jaksaa jankuttaa julkisesta hammashoidosta ja lapsilisistä, kun sydän sykkii suurpedoille ja vegaanipäiville.

Aikanaan seuraava hallitusvastuu tekee vihreästäkin unelmahötöstä astetta paksumpaa. Voi silti olla, että tulevaisuudessa vihreät ottavat demareiden paikan vasemmiston johtavana puolueena.

Jos näin käy, ay-liikkeellä on todellinen totuuden paikka. Joko se menettää valtansa tai muuttuu MTK:n kaltaiseksi kaikkien puolueiden kaveriksi.

Vasemmiston hiipuminen vie yhteiskuntaa pikkuhiljaa oikealle. Liberaali vihreys vetoaa keskiluokan koulutettuihin lapsiin, mutta tarjoaa vähän tarttumapintaa niille, joilla oikeasti menee huonosti. Oikeistopopulisteilla on heille parempia vastauksia.

Arvopolitiikasta on vaikeampi tehdä kompromisseja kuin taloudellisista eduista. Seurauksena on amerikkalaismallinen politiikan heiluri, jossa vuoron perään liberaalit ja konservatiivit peruvat toistensa tekemiä päätöksiä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT