Kolumnit

VR suosii hyväosaisia kaupunkilaisia

Terhi Pape-Mustonen
Kolumnit 17.08.2016

Terhi Pape-Mustonen: Jonkinlainen käsitys sosiaalisesta vastuusta olisi hyvä Valtion Rautateilläkin olla.

Olinpa männä viikolla matkalla tätini syntymäpäiväjuhliin, ihan Helsingin lähimaastoon Ryttylään. Mittaa reissulle kertyy yhteen suuntaan noin 80 kilometriä, autottomalle perheelle junat tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta. Rennosti vaan suoraan radan päälle – eihän paikallisjuniin ole tavattu aikaisemminkaan ennakkoon lippuja ostella!

Suunnitelma osoittautui kalliiksi virheeksi. Täsmällisesti sanottuna 20 euron arvoiseksi virheeksi, sillä konduktööriltä ostetut liput kustansivat 4-vuotiaalta, opiskelijalta ja aikuiselta 53 euroa. Verkosta täsmälleen samaan aikaan ostetut liput olisivat maksaneet 33 euroa.

Käsittämättömintä lipuissa olivat opiskelijalta ja lapselta revityt hinnat: opiskelija-alennus oli aikuisen 20 euron hintaisesta lipusta ruhtinaalliset kolme euroa, lapsen neljä. Puhumattakaan siitä, että ennen lippu-uudistusta alle kuusivuotiaat matkustivat ilmaiseksi. Myös eläkeläisten hintoja on hinnanalennuskampanjan varjolla hilattu ylöspäin.

Hinta tuntui entistä suolaisemmalta, kun miettii käyttämiemme junien palvelutasoa: kaukojunissa on useampia vessoja, ravintolavaunu ja lasten kaipaama leikkipaikka. Paikallisjuniin ei ole mahdollista saada edes paikkalippuja.

Turha varmaan edes mainita, että paluuliput ostimme mobiilisti. Tämä ei ole kuitenkaan kaikille mahdollista. Esimerkiksi Taloussanomat (13.8.2016) kertoo, että digitalisaatio lisää eriarvoisuutta ja syrjäyttää yhteiskunnasta.

"Paitsi monet vanhukset myös lukuisat vähän koulutetut, oppimisvaikeuksista kärsivät, mielenterveyskuntoutujat, heikosti liikkuvat ja pienituloiset ovat asiantuntijoiden mukaan vaarassa." Tämä ryhmä tuskin on niitä, joilla on suvereenisti varaa maksaa lipuistaan 40 prosenttia enemmän kuin diginatiivit vastineensa.

VR on siis valmis kusemaan eläkeläisten, lapsiperheiden ja opiskelijoiden muroihin hyödyttääkseen ketä? Lippujen hintoja on laskettu palkansaajilta ja erityisesti niiltä, jotka kulkevat kahden kasvukeskuksen väliä.

Ryttylässä juna sentään vielä pysähtyi – toisin on käynyt monissa Suomen kunnissa, jossa asema seisoo nyt tyhjän panttina. Esimerkiksi Parkanossa on nykyään yhä turhempaa kyytiään odotella.

Aikaisemminkin paikkakunnalta junan kyytiin hypänneitä kuritettiin suorastaan eksoottisella tavalla määrittää lippujen hintoja: Helsingistä hinta kaukaisemmalle Seinäjoelle oli Parkanon lippua halvempi. Miksiköhän tilastoista selvästi näkee, että lippuja Parkanoon ostettiin yhä vähemmän?

Myös Kajaani on VR:n mielestä niin omituinen paikka, että sinne päästäkseen kannattaa temppuilla verkkokaupan kanssa mukavasti kuluva puolituntinen. Ensin erityistarjouslippu välille Helsinki-Kuopio, jonka jälkeen ostetaan tavallinen lippu välille Kuopio–Kajaani.

Kajaaniin asti tarjouksia on irronnut huomattavasti harvemmin. Kaksi erillistä lippua samaan junaan on tullut todellakin huomattavasti edullisemmaksi kuin yksi koko matkalle.

Jonkinlainen käsitys sosiaalisesta vastuusta olisi hyvä Valtion Rautateilläkin olla. Muuten junat kuuluvat sinulle ja minulle vain, jos satumme olemaan digitaidokkaita ja asumaan oikeissa paikoissa.