Kuitupuuta markkinahintaan
Takavuosina metsäalalla vaalittiin yhteishenkeä sanomalla, että puun tuottaja ja jalostaja ovat samassa veneessä. Se ei sovellu nykytilanteeseen sen paremmin kuin myöskään juhlavuoden tunnus ”Yhdessä”.
Puukuidun jalosteiden, sellun ja kartongin kannattavuus on noussut huippuunsa, mutta kuitupuun hinta on pysynyt 1990-luvun puolivälin tasolla – reaalihinta on romahtanut. Metsänomistajien vaatimuksiin hinnan ajantasaistamisesta teollisuus vastaa: hinnat määräytyvät markkinoilla.
Puun kasvattajan kannalta tilanne on kestämätön. Metsänhoidon kustannukset ovat kasvaneet. Myös metsäverotus on kiristynyt.
Mitä metsänomistaja voi tehdä asemansa parantamiseksi? Markkinatalouden lakien mukaan hänen tulisi pienentää puun tarjontaa. Jos metsänomistajien järjestöt MTK ja metsänhoitoyhdistykset ryhtyisivät sitä esittämään, Kilpailuvirasto olisi heti niiden kimpussa. Jäljelle jää vain toinen markkinatalouskeino, tuotantokustannuksen pienentäminen.
Näihin päiviin asti harjoitettu hyvä metsänhoito on tuottanut uskomatonta hyötyä kansantaloudelle, mutta sen jatkuminen on vaarassa – puuntuottajan on ajateltava omaa talouttaan enemmän kuin kansantaloutta.
Nykylain sallima jatkuva kasvatus mahdollistaa pitkälle metsänhoitokustannusten välttelyn. Monet kokeneetkin metsänomistajat ovat siirtyneet tukkien poimintahakkuisiin – ei siitä syystä, että uskoisivat jatkuvan kasvatuksen metsänhoidolliseen toimivuuteen, vaan ainoastaan toimintansa kannattavuuden parantamiseksi.
Jos metsänomistajat yleisesti tulevat siihen tulokseen, että entinen hyvä metsänhoito ei kerta kaikkiaan kannata, monet siirtyvät jatkuvan kasvatuksen menetelmiin ja metsähoitokustannusten välttelyyn.
Mitä huonon hinnan aiheuttama metsien käsittelyn muutos jatkuvan kasvatuksen suuntaan merkitsee massateollisuuden puunhankinnalle? Ainakin leimikot huononevat: puu on kerättävä moninkertaiselta pinta-alalta. Se taas tietää koneiden tuotoksen vähenemistä ja lisäkoneiden tarvetta. Ilmeisesti koko puun tarjonta ja erityisesti kuitupuun tarjonta vähenisi.
Tarjonnan vähentymiseen teollisuus on ilmoittanut ratkaisukseen tuonnin lisäämisen Venäjältä ja Baltiasta. Korjuukustannuksen nousuunkin löytyy markkinatalousratkaisu: pienennetään kantohintaa!
Puuntuotannon kestävyyden vaarantuminen aiheuttaisi teollisuudelle paineita sekä ympäristöviranomaisten että -järjestöjen taholta. Mahtaisiko tällainen kehitys olla teollisuuden etujen mukaista, ainakaan pitemmällä tähtäimellä? Toisaalta – juuri kukaan ei nykyään ajattele kovin pitkälle – talouden kvartaalit lyhentyvät lyhentymistään.
