Lukijalta

Ruokatase miinuksella – lihatilat lopettavat ja kala päätyy rehuksi

Lukijalta 12.01.2018

Suomen elintarvikekaupan tase on noin kolme miljardia euroa miinuksella. Kukaan ei tunnu olevan siitä erityisemmin min huolissaan.

Entä jos eläisimme markka-­aikaa ja vaje ilmaistaisiin 18 miljardina markkana? Herättäisikö se päättäjiä ajattelemaan, käytämmekö omat mahdollisuutemme oikein? Meneekö kaikki ruoka ihmisravinnoksi?

Donald Trumpin asenne maapallon keskilämpötilan nousuun on pannut ihmisiä ajattelemaan, voisimmeko tehdä asialle jotain enemmän. Yhtenä lämpötilan hillitsijänä on nostettu esiin autoilun verotuksen korottaminen. Paavo Väyryseltä, punaisen lihan syöjältä, kysyttiin hänen ruokavalionsa vaikutuksista ilmaston lämpenemiseen.

Vesistöjemme kala­kantojen huonosta kunnosta huolehditaan sillä, että asetetaan kalastajille uusia rajoituksia. Se jos mikä lisää voimakkaiden tukien turvin tuotetun lihan kulutusta ja kalan tuontia.

Kalansyöjiä on peloteltu vuosikymmenten ajan tributyylitinan, dioksiinin ja erilaisten elohopeayhdisteiden vaaroista ihmisen terveydelle. Niinpä kotitarvekalastuskin on loppumassa, kun vesistöt muuttuvat särkikalavaltaisiksi ja arvokala on yhä harvinaisempi saalis.

MT:n mukaan Suomessa sianlihan sadan kilon hinta on koko EU:n alhaisin eli 142 euroa. EU-maiden keskihinta on 177 euroa. Saksassa vastaava hinta oli lähes 186, Ruotsissa yli 175 ja Virossakin yli 160 euroa. Meillä naudanlihan tuottajahinta on 2,85 euroa kilolta.

Rysäkalastaja sai silakkakilosta 15 senttiä rannassa vuonna 2016. Ruokakaupat myyvät sitä tarjousfileenä usein 5,99 euron kilohintaan. Ahven- ja kuhafileen hinta on kaupassa kilolta 33 euroa.

Syksyisin kutevan muikun mätiä lypsetään, ja kala menee sen jälkeen turkiseläinten rehuksi. Vaatii melkoista huumorintajua, että myös Ruotsista tuodaan lypsettyä muikkua tänne rehu­sekoittamoille.

Lihan heikko tuottajahinta lopettaa tiloja joka vuosi. Sikatilojen arveltiin vähenevän viime vuonna 11 prosenttia eli 1 080 tilaan.

Kalan osalta lisääntyvät pyyntirajoitukset supistavat pyytäjien määrää. Tällöin vesistöjen biomassa kasvaa ja lisääntyvä sinilevä rajoittaa jo uintiakin.

Pienten kalajalostamoiden kehitystä ja kasvua jarruttaa vuodenajoista johtuva epätasainen raaka-aineiden saatavuus – samoin suurten kauppaketjujen suhtautuminen pieniin jalostajiin.

Lihan- ja maidontuottajat ovat puolustuskyvyttömiä, ellei valtiovalta yhdessä yrittäjä- ja tuottajajärjestöjen kanssa saa kehitystä aikaan. Lisääntyvät rajoitukset tuhoavat arvokalakantaamme ja kasvattavat lihan- ja kalantuontia.

Miksi särkikalojen pyynnistä saatava tuotto ei voisi olla marja- ja sienitulojen tavoin verovapaa?

Alpo Ylitalo

Kokkola

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT