Lukijalta

Ketä suojellaan – susia vai lapsia ja kotieläimiä?

Lukijalta 28.03.2018

Kun aloitin kansakoulun 72 vuotta sitten, matkaa oli kolme kilometriä kärrytietä ja kaksi kilometriä maantietä. Matka oli kuljettava jalan.

Rukoilin Jumalaa aina saman ison kuusen juurella polvillani, kun kuljin koulumatkojani. Eikä se rukouksen sisältö koskaan ollut susien tai karhujen pelkoa. Lampaat ja lehmät kulkivat vapaana metsälaitumilla – eivätkä pedot niitä raadelleet.

Mikä on muuttunut? Pedot olivat tuolloin vapaata riistaa. Ehkä siihen vaikutti se, että sudet olivat aikaisempina vuosina vieneet ruuaksi pikkulapsia kotipihaltaan. Niin, ja olihan ne tapporahat pedoille.

Loppuivatko pedot? Eivät loppuneet, vaan ne olivat siellä minne kuuluivat: erämaissa.

Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus puolustaa reviiriään. Ja susilla pitää olla myös omat reviirinsä, jossa ne saisivat olla ja lisääntyä. Nämä reviirirajat pitäisi määritellä – ja tarpeeksi suuriksi, ettei turhia riitoja synny.

Luulisi ihmisillä olevan tuottavampaa työtä kuin vahtia ja pannoittaa susia. Nyt täällä Kainuussa jo lapsia kuljetetaan taksilla kouluun, kun pantasusi kiertelee lähistöllä.

Eikö tämä aiheuta pelkoa ja vihaa petoja kohtaan?

Kun sitten joku metsämies ampuu suden, joka on kotinurkilla hiippailemassa, hänet tuomitaan rikollisena. Tämä on aivan järjetön systeemi ja epäoikeudenmukainen susille ja ihmisille. Koirasusikanta yleistyy tällä sekasotkuisella suojelumallilla.

Keksikää nyt hyvät ihmiset – vihreät, punaiset ja siniset – yhdessä ratkaisu, miten tämä ongelma poistuu. Ei ratkaisu voi olla sellainen, että vain taajaman ihmiset saavat suojaa.

Terttu Karjalainen

Sotkamo