Lukijalta

Työelämässä todella vaaditaan työntekoa

Lukijalta 27.04.2018

Mutta eipä huolta, onhan työn­tekijällä oikeus ­palkalliseen sairaus­vapaaseen.

”Että mitä?” ajattelin, kun toimittaja aloitti Puhelinlangat laulaa -ohjelman perjantaina sanoilla: ”No niin, sitä on taas ladattu akkuja viikonlopun viettoa varten.”

Työmaalla ollaan vain lataamassa omia akkuja, että jaksaa sitten viikonloppuna juhlia. Perjantaina ostetaan viikonloppupullo ja juhlitaan. No, maanantaiaamuna, kun pitäisi kyetä töihin, onkin pää kipeä ja väsyttää niin vietävästi.

Mutta eipä huolta, onhan työntekijällä oikeus palkalliseen sairausvapaaseen, töihin voi mennä vasta tiistaina. Siis lataamaan niitä akkuja.

Tätä jatkuu vuodesta toiseen ja työnantajakin huomaa, mutta ei voi asialle mitään. Tekisi mieli antaa tälle ”laturille” lopputili, mutta ammatti­yhdistysliike pitää omistaan huolen, samoin toveripiiri, viis työnantajasta.

Kun kenenkään terveys ei kestä tätä menoa vuodesta toiseen, tulee loppuunpalaminen. Silloin yhteiskunta pitää huolen. Mennään kaikenlaisiin tutkimuksiin ja terapiaan ja lopulta ansaitulle sairaseläkkeelle.

Entäpä maatalousyrittäjä, karjankasvattaja, turkistuottaja? Hän tekee pitkää päivää, seitsenpäiväistä viikkoa vuodesta toiseen ja väsyy pykäläviidakossa ja EU-määräyksissä, joista tulee sanktioita, kun ei niitä pysty sataprosenttisesti täyttämään. Kun vihervasemmisto ja Greenpeace tulevat salaa yöllä kuvaamaan puutteita, viedään yrittäjältä eläintenpito-oikeus ja määrätään toimenpidekielto.

Maatalousyrittäjä ei saa palkallista sairauslomaa, vaan hänet tuomitaan eläinsuojelu­rikoksesta. Elä siinä sitten ilman toimeentuloa niin kuin pystyt.

Kun minä olin työnantaja, seurasin erästä töihin ottamaani toveria muutaman päivän ja totesin, ettei ojaa synny kaivurilla sen enempää kuin hänen palkkaansa menee. Kun menin ja kerroin sen hänelle, hän ihmetteli: ”Pitääkö minun sinullekin tienata? Jos ei passaa, niin olen vain tämän päivän.”

Olin laskenut verokirjan valmiiksi ja rahat olivat kirjekuoressa. Sanoin: ”Siinä on tili iltaan asti, saat lähteä heti.”

Jos tätä mahdollisuutta ei olisi ollut silloin vuonna 1966, kun osamaksuvekselin korko oli 24 prosenttia, yrityksen jatkaminen olisi ollut mahdotonta. Onneksi oli hyviäkin työmiehiä.

Teuvo Pirttimaa

ex-maanviljelijä, ex-yrittäjä, ex-duunari

eläkeläinen, 83 vuotta

Nivala