Lukijalta

Petopolitiikka nurinkurista

Lukijalta 12.09.2018

Ihminen, eläimet, pedot. Arvojen toivoisi olevan näin, mutta järjestys on kääntynyt nurinpäin, kaikkien kolmen ryhmän vahingoksi. Nyt arvokkaimpina ovat pedot ilman järkiperustetta.

Tohtoritutkijoille olisi hyvä aihe selvittää, miksi arvot ovat kääntyneet. Jukolan veljesten jouluyönä ne olivat alussa luetellun mukaiset.

”Susi kuuluu Suomen luontoon”, hoetaan. Tiedä kuulumisesta, mutta niitä on aina ollut ja tulee olemaan ehkä pitempään kuin ihmisiä. Mutta koskaan ennen niitä ei ole suojelutarhauksella opetettu elämään pelkäämättä ihmisiä.

Siksi nuo viisaat laumaeläimet ovat joutuneet monen maaseudun asukkaan pelon ja vihan kohteeksi. Entiseen tapaan ihmistä arkailevina, säännellysti pyydettyinä niitä voisi Suomen saloilla elää nykyinenkin määrä häiriöittä. Sama koskee muitakin petoja ja kanahaukkoja.

En kuitenkaan toivoisi isoa susi- ja petokantaa, koska syvä sympatiani on uhanalaisen aran riistan ja kanalintujen puolella. Niitä olisi mukava nähdä metsissä enemmän.

En ole koskaan metsästänyt, mutta pidän järjestettyä metsästystä välttämättömänä petojen ja järkevän riistan­hoidon vuoksi. Hirviporukat ovat todistaneet, että se toimii, ja nykyvälineillä kaikki velvoitteet ovat mahdollisia. Ei kurinalainen metsästys ole huono harrastus.

Maan paras petotuntija professori Ilpo Kojola on usein sanonut, että susi on tuhoeläin ja asemansa rajoissa ”antanut ymmärtää”, että häiritsevät ja asutuksen lähelle tulevat yksilöt, jopa laumat, voi poistaa.

Mutta hurahtaneen ja itsensä pyhittäneen ”luonnonsuojelun” nimissä tapahtuva tarhaus ”ei ymmärrä antaa”. Aikaihmiset rämpivät metsissä poimimassa sudenpaskoista geenejä.

Maatalousministeri on ollut monessa tarmokas, mutta peto­asioissa lepsu. Hyötyeläinten menetysten lisäksi monille yksinäisille lemmikin menetys on elämänkysymys. Sähkö­aitoja rakentaneet ja huoltaneet tietävät, että sen läpivuotinen toimiminen on epärealistinen mahdottomuus.

Veikko Heilala

Siikajoki

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT