Lukijalta

Tiedätkö, kenen mailla metsästät?

Lukijalta 24.10.2018

Metsästysseurat ovat korvaamattomassa roolissa suurten riistaeläinten kannanhoidossa. Vuodesta toiseen oranssiliivisten sakki kerääntyy jahtimaillensa pyytämään.

Monille se on rakas harrastus, toisille keino saada riistalihaa pakkaseen. Jotkut pitävät sosiaalista aspektia tärkeimpänä.

Uskallan väittää, että harva tekee sitä kuitenkaan velvollisuudentunnosta – eikä kuulukaan. Mutta kuinka usein aatoksissa käy maanomistajan kuulumiset? Soisi joskus käyvän, sillä metsästysoikeus on sidottu maanomistajuuteen.

Aiemmin maanomistajat ja metsästäjät olivat pitkälti samaa porukkaa samalta kylältä – heitä tuskin pystyi kahteen joukkoon jakamaan. Nykyinen kehityssuunta vie yhä kauemmaksi menneen ajan mallista, ja se tuo mukanaan uusia haasteita.

Maat ovat siellä missä ennenkin, mutta omistajakunta yhä useammin kaupungeissa. Metsästysseuran jäsenistäkin jo moni tallaa kasvukeskuksen mukulakivikatuja kotiseudun korjausvelkaisten raittien sijaan.

Olemme valitettavan usein tilanteessa, jossa metsästäjä ja maanomistaja eivät enää tunne toisiaan.

Kun metsät ja pellot eivät henkilöidy keneenkään, menettää ahdinko kasvonsa.

Se lienee osasyy sille, että kannankasvun jarrulle ei tahdo löytyä määrätietoista polkijaa. Ei edes ylitiheillä alueilla, joilla metsä- ja maatalouselinkeino kärsivät ja puutarhassa peuroilta ei säästy kuin tontut ja trimmeri.

Kannansäätelyyn on löydettävä alueellisesti toimivia ratkaisuja – ja lainsäädännön on pysyttävä murroksessa mukana. Mikä tärkeintä, metsästäjä ja maanomistaja on tuotava takaisin lähemmäksi toisiaan.

Yhteiset peijaiset ovat siihen erinomainen keino – sitä kulttuuria täytyy vaalia. Seuran kokouspäivien yhteyteen voi myös helposti yhdistää makkaranpaistelutuokion, johon seuraan kuulumattomat maanomistajatkin ovat kutsuttu. Kaiken kaikkiaan tilaisuuksien vetovastuun on helppo osoittaa olevan metsästysseuroilla.

On myös löydettävä uusia keinoja kohdata ja saada viesti kulkemaan molempiin suuntiin. Tiedän esimerkiksi metsästysseuroja, joilla on oma suljettu facebook-ryhmä.

Se on helppo alusta tiedon ja kuvien jakamiseen jäsenten kesken. Kai seuran toiminnasta kiinnostuneet maanomistajatkin ovat tervetulleita sinne?

Vastakkainasettelu, josta tämäkin kirjoitus appeensa ammentaa, ei johda yleensä ratkaisuihin. Syytösten heittelyiden sijaan tarvitaan rakentavaa keskustelua ja aitoa kuuntelua.

Kysynkin teiltä metsästäjä ja maanomistaja: missä kohtaatte seuraavan kerran?

Juho Kotilainen

kenttäpäällikkö

MTK

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT