Lukijalta

Tosiasioita metsien jatkuvasta kasvatuksesta

Lukijalta 02.01.2019

”Voisi verrata lypsylehmien kasvatukseen, jossa parhaat lypsäjät pannaan teurasautoon ja huonoimpia lisätään. ”

Vanhana metsien miehenä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. On keksitty hieno idea metsien hoitoon, ”jatkuva kasvatus”.

Idea ei ole missään tapauksessa uusi. Sitä on Suomen metsissä harrastettu satoja vuosia.

1800-luvulla puun käyttö oli vielä suhteellisen pientä, mutta silloinkin pelättiin metsien loppumista ihan syystä. Jos metsästä poistetaan aina vain parhaita tukkipuita, johtaa se ensinnäkin rodulliseen taantumaan. Paraskasvuiset yksilöt eivät pääse lisääntymään.

Voisi verrata lypsylehmien kasvatukseen, jossa parhaat lypsäjät pannaan teurasautoon ja huonoimpia lisätään. Maidontuotanto taatusti alenee.

Jatkuva kasvatus johtaa metsien kuusettumiseen. Kuusi varjopuuna valtaa kaikki mahdolliset kasvupaikat. Koivulla ja männyllä ei ole mahdollista lisääntyä kuusikon alla. Ainoastaan metsäpalo pelastaa kuusen ylivallasta.

Kun aloitin 50 vuotta sitten metsähommat, olivat metsät jatkuvan kasvatuksen, toiselta nimeltään määrämittahakkuiden jälkeen tosi huonossa kasvussa. Uudistushakkuiden ansiosta on nyt tosi hyväkasvuisia metsiä.

Syötetään valhetta ihmisille, että jatkuva kasvipeitteisyys metsissä on luonnonmukaista.

Voit mennä melkein minne vaan metsään ja kaivaa sammalten alta hiiltä. Kaikki Suomen metsät ovat luonnontilassa ollessaan palaneet salaman sytyttäminä noin 200–300 vuoden välein. Näin on tämä kuusen valta katkaistu.

Metsäpalon jälkeen on tullut koivu ja karuimmille paikoille mänty, koska kilpikaarnamännyt ovat selvinneet metsäpalosta elävinä ja jatkaneet paloalueen siementämistä. Koivun siemenet ovat voineet lentää kaukaa. Kuusi on aina hiljalleen vallannut alueet ja herkkyys metsäpaloille on kasvanut.

Kauhistellaan muutaman hehtaarin muokatun uudistusalan rumuutta maisemalle.

Luonnontilassa salaman sytyttämässä metsäpalossa tuhoutunut kuusikko on voinut olla tuhansia hehtaareita. Ei ole ollut kovin kaunis, mutta on ollut pakollinen luonnon monimuotoisuuden ja metsien uudistumisen kannalta.

Metsän uudistaminen avohakkuulla tai siemenpuilla on kaikkein lähimpänä sitä, mitä luonto tekisi.

Jorma Nummela

metsien mies

70 vuotta seurannut

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT