Lukijalta

Kahden todellisuuden väkeä

Lukijalta 07.01.2019

Riistan ja ­villikalan ­hyödyntämättä jättäminen ­olisi ekotuhlausta ­pahimmillaan.

Elävä luontosuhde ei synny luontodokumentteja katsomalla, kirjoja lukemalla tai vihreää villapaitaa pitämällä. Se syntyy ainoastaan luonnossa elämällä ja olemalla. Valitettavasti moni suomalainenkin elää irrallaan luonnosta. Se johtaa vajavaisen luontosuhteen syntymiseen.

Osallistuin taannoin Ylen Sannikka & Ukkola keskustelu­ohjelmaan. Studiossa käsiteltiin metsästystä ja lihansyöntiä. Olin hämmästynyt. Olemmeko jo siinä pisteessä, että nämä rinnastetaan tappamiseen, joka on toista ihmistä vastaan suunnattu rikos?

Ihmisellä ja tuotantoeläimillä on vuosituhansien yhteinen historia. Eläimet on jalostettu omaan tarkoitukseensa, eli tuottamaan ihmisille lihaa, munia ja maitoa. Luonnonvaraisina ne eivät pärjää, vaan ihmisen on huolehdittava niistä.

Eläintuotannon vastustajat eivät kerro, mikä on heidän vaihtoehtonsa tuotanto­eläimille: sen nimi on sukupuutto.

Vielä pidempi yhteinen historia on ihmisellä ja riista­eläimillä. Metsästäminen ja kalastaminen ovat edelleen syvällä geeneissämme, sillä ilman voimakasta pyyntiviettiä esi-isämme eivät olisi selviytyneet hengissä. Ei tällaisen perustarpeen toteuttamisessa voi olla mitään pahaa.

Riistan ja villikalan hyödyntämättä jättäminen resurssina taas olisi eko­tuhlausta pahimmillaan. Metsästyksen lopettaminen johtaisi myös lisääntyneisiin metsä-, viljelys- ja liikennevahinkoihin. Hallitsemattomasti lisääntyvät vieraslajit, kuten minkki ja supikoira, ajaisivat tällaisessa tilanteessa maamme alkuperäis­luonnon ahtaalle. On jotensakin käsittämätöntä, että joku edes esittää erätaloudesta luopumista, sillä metsästys Suomessa on eettisesti ja ekologisesti kestävää.

Suomeen on huolestuttavalla tavalla muodostumassa kaksi eri todellisuutta. Toisessa todellisuudessa eläin­tuotanto ja metsästys nähdään toimintoina, joissa ihminen jotenkin riistää luontoa ja aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Toisessa todellisuudessa, siinä oikeassa, molemmat toiminnot ovat täysin luontevia ja elämään kuuluvia asioita.

Metsästystä ja eläintuotantoa vastustavat eivät nimittäin ymmärrä, että kärsimys kuuluu luontoon. Hirvi kärsii takuulla vähemmän kuollessaan hirvikiväärin luotiin, kuin susilauman jahdatessa sen henkihieveriin, purressa sen kintereet poikki ja aloittaen saaliinsa syömisen hirven ollessa vielä elossa.

Tuotantoeläimen elämä lämpimässä ja turvallisessa tuotantotilassa taas on aikamoista luksusta verrattuna luonnonvaraisiin eläimiin talvipakkasilla. Voitaisiinko se nähdä joskus positiivisena asiana?

Ymmärrämme varmasti kaikki, että ihmisten kulutustottumuksissa on korjattavaa. Syömme nykyään aivan liian paljon lihaa, mutta ratkaisu tähän ei ole lihansyönnin lopettaminen, vaan siirtyminen kuluttamaan vähemmän mutta parempaa.

Meille suomalaisille tämä taas tarkoittaa ulkomaisen lihan pudottamista pois ruoka­valiosta. Ilahduttavan moni on näin jo toiminutkin.

Kulutustutkimusten mukaan vegaanit ovat marginaalinen ryhmä, mutta eettinen kuluttaminen ja lähiruoka kiinnostavat nykyään yhä useampaa. Se taas lupaa tulevaisuudessa hyvä suomalaiselle ruuantuotannolle. Samoin se lupaa hyvää suomalaiselle kestävälle metsästykselle.

Toivoisinkin enemmän keskustelua erilaisista tuotantotavoista ja riistalihan hyödyntämisestä yksipuolisen tuotannon tai metsästyksen vastustamisen sijaan. Lihan kulutus ei nimittäin ole loppumassa.

Sen todisti Sannikka & Ukkolan studiossa myös Katariina Souri, joka kertoi ettei kyennyt elämään vegaanina. Eikä kykene moni muukaan ja hyvä niin. Liha on terveellinen, tärkeä ja luonnollinen proteiininlähde, eikä sen syömisessä ole mitään hävettävää.

Mikko Kärnä

Lapin puolustaja

Inari

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT