Lukijalta

Hukka vei oikeusturvan

Magnus Hagelstam
metsänhoitaja, Siuntio
Lukijalta 24.01.2014

Kaj Granlund (MT 27.12.13) kertoi tiedustelleensa Suomen riistakeskukselta oikeutta ajaa Perhossa liikkuvat koiraeläimet lippusiimalla kameran eteen, jotta näiden lajipuhtautta voisi tarkastella valokuvista.

Riistakeskuksen vastaus oli, että kuvapohjaisella tarkastelulla ei saada asiasta selkoa, vaan tarvitaan Rktl:n tekemä dna-analyysi.

Rktl:n henkilökunta on myös yrittänyt kieltää kaadettujen susien kuvaamisen ja vuoden 2011 lain mukaan kaikki susiruhot poltetaan valtion kustannuksella.

Olen viime vuoden joulukuun alusta lähtien pyytänyt professori Jouni Aspia toimittamaan kaiken kuva- ja muun materiaalin, jonka perusteella on määritetty, että eläimet, joista (rodunmäärityksen) dna-näytteet on otettu, ovat puhdasrotuisia susia. Hän ei ole vastannut viesteihini, ei sähköpostiin eikä pikakirjeeseen.

Kaj Granlund (MT 27.12.13) vaati verrokkiaineiston julkistamista, mutta Jouni Aspi ja Katja Holmala sivuuttivat kysymyksen vastineessaan (MT 15.1.14).

Tieteen perussääntönä on, että aineisto ja menetelmät, joihin ilmoitetut tulokset perustuvat, ovat julkisia, jotta jokaisella on mahdollisuus tarkistaa ne. Tämän säännön noudattamatta jättäminen tarkoittaa, että Oulun Yliopiston susien dna-analyysillä tehdyt suden laji- tai oikeammin rotumääritykset ovat pelkkä mielipiteen ilmaisu vailla todistusarvoa.

Fysiikan Nobel-palkinnon saaneen Richard Feynmanin kuuluisa määritelmä tieteellisestä menetelmästä on, että ensin arvaillaan, sitten tutkitaan ja lasketaan. Sen jälkeen verrataan tuloksia suoriin havaintoihin todellisuudesta. Jos tulos on ristiriidassa niiden kanssa, se on väärä.

Tässä yksinkertaisessa toteamuksessa on tieteen avain. Ei ole väliä, kuinka kaunis arvaus on, eikä kuinka älykäs olet, kuka keksi arvauksen tai mikä arvonimi hänellä on. Jos arvaus ei vastaa todellisuutta, se on väärä.

Tämän perusteella väite, että suden lajipuhtauden voi todentaa dna-analyysillä, on väärä. Suden, tarkemmin metsäsuden, ulkoiset tunnusmerkit ja käyttäytyminen on havaittu ja kirjattu usean tiedemiehen työn tuloksena alkaen Hans Friedrich von Flemingistä vuonna 1749 julkaisemassa kirjassaan ”Täydellinen Saksalainen Metsästäjä”.

Laajin ja perusteellisin susitutkimus on tehty Venäjällä, jossa valtaosa metsäsusista elää. Monet eläimet, jotka suomalaisella dna-analyysillä on todettu olevan puhdasrotuisia metsäsusia, eivät vastaa metsäsuden tunnusmerkkejä, ei ulkonäön eikä käyttäytymisen puolesta.

Eläin, jolla on käyrä häntä tai otsa, ei ole susi. Ei myöskään sellainen, jolla on valkoiset tai vaaleajuovaiset kynnet, täyskeltainen turkki, sisään kaartuva vatsalinja tai muunlaiset silmät kuin suipot keltaiset.

Eläin, joka haukkuu, ei ole susi vaan koira. Eläinlauma jonka kaikki lauman jäsenet syövät saalista ilman arvojärjestystä, ei ole susilauma. Eläimet, jotka laumana lähestyvät ihmistä taputusetäisyydelle eivät ole susia. Silti Rktl on määritellyt tällaisia eläimiä puhdasrotuisiksi susiksi paitsi dna:n, myös ulkonäön ja kallon muutaman mitan perusteella.

Rajatapauksissa saattaa olla vaikeata todeta suden lajipuhtauden kuvien perusteella, mutta monien suomalaisissa kuvissa ja filmeissä esiintyvien, pannoitettujenkin, ”susien” ulkonäkö ja käyttäytyminen poikkeavat niin paljon maassamme tunnetusta sudesta, että maallikkokin helposti näkee kyseessä olevan koirasekoituksia.

Esimerkkinä tällaisista oli syyhytaudin 14.1.2014 Köyliössä tappama ”susi”, jolla oli korkea otsa ja lyhyt koiramainen kuono.

Rktl ja Oulun Yliopisto ovat monopolisoineet suden rodunmäärityksen omaksi salatieteekseen ja ilmeisen puutteellisin perustein. Pahinta on, että tämän heppoisen salatieteen perusteella tuomitaan henkilöitä yhtä pitkiin vankeusrangaistuksiin ja raskaisiin taloudellisiin seuraamuksiin kuin ihmisen taposta..