Lukijalta

Luontoliiton uutisankat menevät helposti läpi

Markku Hattula
Lukijalta 18.11.2015

Olin syyskuussa jänisjahdissa Kuhmon Vuosangalla, kun paikallinen asukas pysäytti autonsa ja sanoi, että ottakaa koira kiinni jos vielä saatte. Lähitalon pihaan oli tullut iso uros­susi, joka viipyi piha-alueella ainakin kymmenen minuuttia. Patu-beagleni säästyi vielä sillä kertaa.

Seuraavalla viikolla susilauma tappoi koiran Rautavaaralla, Kirkkonummella, Mynämäellä, Säkylässä, Vaalassa ja varmaan muuallakin, puhumattakaan tapetuista poroista, peuroista ja hirvistä.

On hyvä, että ministeriö on myöntämässä sudenkaatolupia, tosin määrä on susien esiintymiseen nähden liian pieni. Lisääntyessään susi käy yhä röyhkeämmäksi tunkeutuen ihmisten asuinalueille.

Jos valtionapua saava Luonto­liitto haluaisi oikeasti suojella luontoa, se tekisi yhteistyötä metsästäjien, todellisten luontoihmisten kanssa.

Luontoliittolainen levittää Bulevardin kahvilassa vihreää teetä hörppiessään uutisankkoja, että susilaumoja on kadonnut sieltä ja täältä. Ankat lentävät toimittajan seulan läpi, kun henki on valmiiksi altis propagandalle.

Metsästys on monesti syrjäseutujen miesten ainoa harrastus. Hirvenlihan hiilijalanjälki on nolla. Se tuo monelle vähäväkiselle lisäevästä pöytään. Metsästysluvat tuovat rahaa valtion nuivaan kassaan.

Syrjäseutujen eläjä kokee tulla toimeen omillaan metsästäen ja marjastaen, kun samaan aikaan valtiontuella mellastavat luontoliittolaiset nostavat kivikylien asuntoihinsa täydet asumis- ja opintotuet.

Pöljempikin näkee, että susia on liikaa, silloin kun ne käyvät metsämiehen kaverin, koiran, kimppuun. Hyvä koira maksaa ainakin tonnin. Ennen kuin koira on metsään valmis, rahaa on kulunut tonni jos toinenkin. Se on kallis suupala metsän pedolle, ja suuri menetys omistajalleen.

Metsästäjät pitävät hirvi-, peura- ja kauriskannat kurissa niin, että luontoliittolaisenkin on turvallista paahtaa katumaasturillaan bongaamaan keltavarvasvarpusta syvälle maaseudulle.

Kuten Metsästäjäliiton puheenjohtaja arveli, luontoliittolaiset tulevat taas tekemään kaikkensa estääkseen mahdollisten sudenkaatolupien toimeenpanon. Todellisuudessa tämmöisestä ilkeilystä seuraa jossakin vaiheessa se valitettava totuus, että sudet häviävät metsistä jotenkin vaan. Tätäkö Luontoliitto päsmäreineen haluaa?

Toivon, että nyt kun maan hallituksessa on ainakin kaksi puoluetta, joiden juuret ovat syvällä maaseudun mullassa, ministerit uskaltavat tehdä susiasiassa kunnon päätöksiä, lisää kaatolupia.

Suden paikka on erämaissa, ei postilaatikoilla. Metsästäjillä ja heidän koirillaan pitää olla oikeus kalliita lupamaksuja vastaan liikkua turvallisesti metsissä ja vainioilla.

Vielä pieni säästövinkki kroonista rahapulaa kärsivälle esivallalle: Tarkistakaa Luontoliiton ja vastaavien järjestöjen valtionavut. Niissä on varmasti pyöristämisen varaa, alaspäin.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT