Lukijalta

Perunanviljelijän kriisi

Pasi Vehmanen
Lukijalta 18.02.2015

Lehtien ja television jutut maataloudesta ja maatalousyrittäjistä koskevat poikkeuksetta maitoa ja maidontuottajia, oli kyse positiivisesta tai negatiivisesta asiasta. Nyt keskustelu painottuu laskeneeseen maidon hintaan.

MTK:n mukaan maataloudessa on aina hätä, kun maidontuottajilla tai kotieläintiloilla menee huonosti. Muiden tuotantosuuntien ongelmille ei pakollista yleistä voivottelua enempää voimavaroja riitä.

Voin kertoa MTK:n jäsenille ja muille maataloudesta kiinnostuneille, että kasvinviljelytiloilla on ollut hätä jo kauan. Ja se hätä vain kasvaa.

En halua ottaa yhdeltäkään maatalousyrittäjältä tai tuotantosuunnalta mitään pois enkä aliarvioida kenenkään työtä. MTK:n suhtautuminen maitotilojen ja kotieläintilojen ongelmiin verrattuna muihin tuotantosuuntiin on kuitenkin jo lähes koomista.

Jos samalla tarmolla puolustettaisiin kaikkea tuotantoa, maatalouden edellytykset Suomessa paranisivat.

Maidosta maksetaan Suomessa enemmän kuin muualla Euroopassa, mutta muun muassa viljan tuottajahinta on lähes Euroopan halvin.

Perunanviljelijät ovat myös vähintään yhtä tiukoilla kuin maatalous yleisesti. MTK:n toimet ovat kuitenkin mielestäni lähes olemattomat. Tämä epäreilu kohtelu johtaa siihen, että aktiiviset jäsenet vähenevät ja MTK:n vaikutusvalta ja -mahdollisuudet kapenevat.

Onko kasvinviljelytiloilla edes edunvalvontaa? Henkilökohtaisesti en keksi tällä hetkellä yhtään syytä maksaa tulevan vuoden jäsenmaksu.

Pitäisikö kasvinviljelytiloilla olla oma edunvalvontajärjestö? Mielestäni pitäisi. Pieni, aktiivinen järjestö, joka olisi kaikkien jäseniensä asialla, olisi taatusti nykyistä tehokkaampi tapa hoitaa asioita.

Ei se perunanviljelijöiden kriisi ole pelkästään MTK:n, valtiovallan tai EU:n vika. Kilpailu kuluttajien ostoskoripaikoista on kovaa. Pasta, riisi, bataatti ja muut trendikkäät ruuat hakevat paikkaansa yhä useamman lautasella.

Lajikevalikoima on vuosien varrella parantunut, mikä on tuonut syvyyttä ja mahdollisuuksia tuotantoon. Esimerkiksi varhaisperunassa pitäisi vanhoille lajikkeille kuten timolle pystyä sanomaan jo hyvästit.

Tarvitsemme lisäksi tuotekehitystä ja jalostusta. Vaihtoehtoja pitäisi pystyä tarjoamaan, jotta uusi sukupolvi ostaisi jatkossakin perunatuotteita.

Perunakasa keskellä kaupan hevi-osastoa ei enää riitä.

Yleisellä, nuorekkaalla ja ajan hengessä olevalla markkinoinnilla saadaan aikaan ihmeitä. Myynnissä voi olla helposti ostettava varhaisperunapakkaus, grillivalmis varhaisperunapakkaus, värikäs ruokaperunapakkaus tai houkutteleva pariisinperunapakkaus pakastealtaassa.

Jo nyt pitää peruna-alankin miettiä tuotteitaan, kun ruokakauppa siirtyy nettiin. Vaikutukset ovat pitkäkestoisia, jos tästä nopeasta muutoksesta jäädään pois.

Siksi huudankin teollisuutta ja pakkaamoja apuun: Tuotekehitys on se mitä tarvitaan.

Aina ei tarvitse myydä vain hinnalla. Lisäksi pitää olla kotimaisia premium-tuotteita, jotka houkuttelevat uusia kuluttajia perunan käyttäjiksi.
Kauppa ja kuluttajat kaipaavat uusia tuotteita ostettavaksi. Jos me pystymme sen kotimaisilla tuotteilla ja tuotannolla tarjoamaan, niin kaikki voittavat.