Lukijalta

Sulkava ja luonnonsuojeluliitto, hoidetaan susikanta yhdessä sopivaksi

Reijo Hongisto
Lukijalta 14.10.2015

Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) puheenjohtaja Risto Sulkava kirjoitti tällä palstalla (MT 2.10.) otsikolla "Takaisin vastakkainasetteluunko" liittonsa ja metsästäjien välisestä yhteistyöstä.

Kirjoituksessaan Sulkava toteaa muun muassa: "Myös metsästäjä haluaa liikkua harrastuksensa parissa kauniissa ja riistarikkaassa ympäristössä".

Noin 40 vuotta metsästäneenä ja erällä kulkeneena yhdyn Sulkavan ajatukseen koko sydämestäni. Myös minä haluan muiden metsästäjien tavoin kulkea riistarikkaassa luonnossa ja taivaltaa Tapion tanhuvilla yhdessä hirvikoirani kanssa.

Valitettavasti minä ja kymmenet tuhannet harrastajakaverini eivät enää uskalla vapauttaa koiraansa riistarikkaaseen ympäristöön, sillä riski koiran menettämisestä on suuri.

On tarpeetonta kerrata jo julkisuudessakin olleita "susi söi koiran" -tilanteita. Niitä on kuluneen syksyn aikanakin ollut kymmeniä. Osa tulee viranomaisten tietoon ja osa jää pimentoon.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että Suomen luonnossa on tällä hetkellä liikaa susia ja koirasusia. Jos joku väittää että luonnossamme ei koirasusia ole, kysyn minkä takia niitä on sitten yritetty pyydystää loukuilla.

Esimerkiksi Perhon metsissä on vieläkin jäljellä Ähtärin eläinpuistosta siirrettyjä koirasusiloukkuja. Kukaan ei varmuudella voi sanoa saatiinko kaikki koirasudet pois, vai jäikö "siemen" leviämään.

Sulkava toteaa edelleen: "Luonnonsuojeluliiton ja metsästäjien intressit ovat pääsääntöisesti yhtenevät ja siksi yhteistyökin on luontevaa".

Olen samaa mieltä ja siksi pyydänkin Suomen luonnonsuojeluliitosta tukea metsästäjien vaateille Suomen luontoon kuulumattomien koirasusien hävittämisestä. Rotupuhdas, aito susi kuuluu Suomen luontoon ja erämaihin, mutta asutusta kiertelevät koirasudet eivät kuulu. Ne on poistettava jo vieraslajistatuksenkin perusteella.

Toivon että Suomen luonnonsuojeluliitto tukee metsästäjien vaatimusta koirasusi- ja susikannan leikkaamisesta sellaiselle tasolle, jolla koiran kanssa maastossa liikkuminen on turvallista meille kaikille, myös heille jotka eivät kanna metsissä asetta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT