Lukijalta

Tuulivoimalat maan omistajan vastuulla

Kalervo Uusitalo
Karijoki
Lukijalta 13.10.2014

Tuulivoimayhtiöt ovat pääsääntöisesti aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta osakepääomaltaan 2 500 euron yhtiöitä. Tiedossani ei ole tapauksia että yhtiöt olisivat ostaneet maapohjan jolle on aikomus rakentaa voimala.

Ne rakennetaan vuokramaalle jonka omistajalle on luvattu hyvät korvaukset, joskus jopa niin hyvät että vaimollekaan ei sopimusta saa näyttää.

Selvitettyäni mahdollisia jälkiseuraamuksia ympäristöministeriöstä siltä varalta jos sattuu joku ympäristövahinko tai kun voimala tulee vanhaksi tai rikkoutuu ennen aikojaan ja joudutaan purkamaan kuka on velvollinen korjaamaan jäljet?

Vastaus oli yksiselitteinen. Maankäyttö- ja rakennuslakiin vedoten maanomistaja on aina viime kädessä vastuussa mitä hänen maallaan tapahtuu ja maksaa kustannukset, MRL. 166§ 170§ 154§ 182§.

Eduskuntaan 34/2012 jätetyn lakiesityksen mukaan muun muassa tähän liittyvät kustannukset ovat tulossa suoraan ulosottokelpoisiksi.

Suomessa sääolosuhteet näyttävät lyhentävän oleellisesti voimaloiden käyttöikää, isommat 6-vuotiaat myllyt jo vaikeuksissa ja tiedossani on, että muutamia 10 vuotta sitten rakennettuja voimaloita on jo poistettu käytöstä kalliiden korjauskustannusten vuoksi.

Reposaaren sillankupeessa kesällä hajonnut mylly aiheutti vaarallisuutensa vuoksi päivien liikennekatkoksen. Tämä vajaat 15 vuotta vanha lienee vanhimpia käytössä olleita voimaloita. Tässä on myös huomioitava että voimala oli vain 60 metriä napakorkeudeltaan (jo purettu).

Joten voi olettaa että suuret napakorkeudeltaan 130–160-metriset voimalat ovat vielä suuremman rasituksen kohteena ja näin keski-ikä jää mahdollisesti jopa alle kymmenen vuoden.

Herää kysymys kuinka moni vuokrasopimuksen allekirjoittanut maanomistaja on ottanut selvää vastuista, jotka sille voi tulla esimerkiksi jos vuokralainen menee konkurssiin tai muuten häipyy rahoineen, ja voimala jää käyttämättömänä seisomaan se on monestakin syystä purettava (huom. lakipykälät).

Laskelmiin perustuvassa arviossa on ison voimalan purkukustannuksiksi saatu runsaat 600 000 euroa, käytännön esimerkki pienistä alle megan 60/80 metriä korkeiden voimaloiden purkamisesta on tullut USA:sta.

Siellä urakkatarjoukset ovat olleet luokkaa noin 180 000 dollaria, mutta on huomioitava että kun puretaan voimala, jonka napakorkeus on 150 metrin luokkaa, tämä on muutenkin isompi 3–5 megan laitos, työhön vaadittava nosturi nousee 600–750 tonnin kokoluokkaan ja niin edelleen.

Usealle maanomistajalle summa on liian suuri käteisellä maksettavaksi. Riittääkö sittenkään vaikka ulosottomies myisi koko tilan, jääkö se sitten osaltaan kunnan maksettavaksi, tulevaisuus näyttää.

Kiinteistöverotuotto kunnalle on puhuttanut montaa valtuustoa, kuntaliitolta saa tähän selvät ohjeet joista voi ennakkoon laskea tuoton. Kiinteistöveron piiriin ei lasketa koneistoa, siipiä, sähkölinjoja, automatiikkaa, kaavoitus-, suunnittelu-, rahoitus- ja konsultointikustannuksia, sähköliittymämaksuja, teiden ja kokooma-alueiden rakentamiskustannuksia ja niin edelleen.

Jäljelle jää perustus/kivijalka, voimalan tornirakenteet ja konehuoneen seinät. Nämä edustavat noin 8–15 prosenttia kokonaiskustannuksista huomioiden verottajan kertoimet ja vähennykset vuosittaiseksi kiinteistöverotuloksi meillä Karijoella (kv 0,9 prosenttia) tuottoennuste 10 vuoden keskiarvolla 2 400–3 600 euroa vuodessa, summa lienee lähellä keskimääräisen eläkeläisen maksamaa vuotuista veroa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT