Vieraskolumnit

Riuttalintujen karsimisella alkaa olla kiire

Mikko Kärnä
Vieraskolumnit 12.02.2018

Virossa valkoposkihanhia voidaan metsästää, mutta Suomessa virkamiehet sanovat, että metsästys ei ole EU:n takia mahdollista.

Teräslinnut lentää ja sulaa jäät, laulaa Haloo Helsinki. Vaikka tätä ei helposti vielä näissä talvipakkasissa uskokaan, on kevät kuitenkin pian taas täällä.

Se taas tuo mukanaan suveamme sulostuttamaan myös valkoposkihanhet, merimetsot, laulujoutsenet ja kurjet. Näitäkin voi kutsua teräslinnuiksi, sillä vaikka ne saapuvat vuosi vuodelta suurempana joukkona, ei niiden metsästykseen ole toistaiseksi mitään mahdollisuuksia.

Laulujoutsenet ja kurjet ovat kauniita lintuja, joihin liittyy paljon suomalaiskansallista mytologiaa.

Joutsen oli tarinoissa Tuonelan sanansaattaja ja kurjen tehtävänä puolestaan oli kannatella koko taivaankantta päänsä päällä. Tästä juontuu myös hirsimökin kattoa kannattelevan kurkihirren nimi.

Valkoposkihanheen ei sen sijaan liity mitään tällaista, vaan se on maamme luontoon kuulumaton sotkuinen tulokaslaji, jonka suojelulle on vaikeaa löytää minkäänlaisia perusteita.

Saaristoluonnon pahin tuholainen merimetso ei sekään ole myyttinen eläin, ja sen typpipitoisen ulosteen aiheuttamat tuhot ovat jokaisen saaristossa vierailevan nähtävillä.

Keväällä monen maatilan pihaan pölähtävät myös satapäiset naakkaparvet sotkemaan paikkoja ja levittämään tauteja.

Näiden lintujen luonnolle ja maataloudelle aiheuttamat vahingot eivät ole mytologiaa, vaan totisinta totta. Joka vuosi me veronmaksajat maksamme merkittävän summan vahingonkorvauksia lintujen maataloudelle aiheuttamista vahingoista.

Enemmänkin pitäisi oikeasti maksaa, sillä korvaustaso ei alkuunkaan riitä kattamaan vahinkojen määrää.

Onkin täyttä hulluutta, ettei näiden lajien rajoitettua metsästystä voida käynnistää, vaikka ne eivät ole enää millään tavalla uhanalaisia. Tästä metsästyksen jarruttamisesta voimme kiitellä osaltaan Euroopan Unionia, mutta kaikista eniten omaa rohkeuden puutettamme ja vääristyneen viheraatteen turmelemia virkamiehiä, jotka vastustavat kaikkea metsästyksen lisäämistä.

On uskomatonta, että toisessa EU:n jäsenvaltiossa Virossa valkoposkihanhia voidaan metsästää, mutta Suomessa virkamiehet sanovat, että metsästys ei ole EU:n takia mahdollista.

Naakkojen osalta olen toiveikas, että kantaa päästään harventamaan jo tänä vuonna. Se on vaatinut kovasti töitä. Muut lajit puolestaan ovat vielä valitettavan kaukana metsästettävien lajien listalle päätymisestä.

Kiire alkaisi kuitenkin olla. Valkoposkihanhen tuomat haitat etelän kaupungeissa ovat lähinnä esteettiset ja hygieeniset nykyisen kannan ulostaessa kuukaudessa noin 125 tonnia ulostetta puistoihin ja uimarannoille.

Sen sijaan esimerkiksi joutsen uhkaa jo lisääntyessään muiden lajien elinvoimaa. Metsähanhi on huolestuttavasti hävinnyt pohjoisesta monilta sen luontaisilta pesimäalueilta, eikä vuosia jatkuneella metsästyskiellolla ole ollut vaikutuksia asiaan.

Syyttävät sormet osoittavatkin nyt vahvasti kansallislintumme joutsenen suuntaan.

On käsittämätöntä, että aina kun näiden lajien metsästys nostetaan esille, alkavat erilaiset "luonnonrakastelijat" parkumaan kuorossa, miten nyt halutaan hävittää kaikki nämä linnut Suomen luonnosta.

Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Pragmaattisesti ja luontevasti luontoon suhtautuvat haluavat, että näiden lajien kannat palautettaisiin tasapainoon metsästyksen kautta. Eikä tällöin kestäisi edes kauan, että ne alkaisivat jälleen väistää ihmistä, mikä on niille luontaista.

Vai onko jonkun mielestä luonnollista makoilla uimarannalla valkoposkihanhien keskellä tai ihailla saastaisessa Kolera-altaassa ihmisvilinän keskellä uiskentelevaa kansallislintuamme?

Aiheeseen liittyvät artikkelit