Vieraskolumnit

Pelastivatko maanviljely ja raudan valmistus jääkaudelta?

Seppo Vuokko
Vieraskolumnit 26.03.2018

Helsingin johto on käsittämättömän typerä viivytellessään kivihiilestä luopumista.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomaa lämpenemistä on kauhisteltu ja sen torjumiseksi on tehty kansainvälisiä sopimuksia.

Kovin paljon ei ole vielä saatu aikaan: hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan ja moni maa rakentaa yhä uusia hiilivoimaloita.

Voimme odottaa jäätiköiden sulamisen jatkuvan ja merenpinnan yhä nousevan. Ennusteet merenpinnan kohoamisvauhdista vaihtelevat, mutta alavilla rannikkoseuduilla on odotettavissa vaikeuksia jo muutamassa vuosikymmenessä.

Kun Grönlannin ja Etelämanteren jäätiköt sulavat, merenpinta nousee kymmeniä metrejä. Veden alle jäävät rannikoitten miljoonakaupungit ja suuri osa viljelykelpoisesta maasta. Entä miten ilmaston lämpeneminen muuttaa sääoloja: muuttuvatko myrskyt raivoisammiksi, minne sataa entistä enemmän, missä kuivuus tuhoaa elämisen edellytykset.

Ihmisen rooli ilmaston lämpenemisessä on kiistaton – mutta ilmeisesti ihminen samalla torjui uuden jääkauden.

Viimeisten parin miljoonan vuoden aikana on ollut useita jääkausia. Niistä on saatu tarkkoja tietoja merenpohjan sedimenteistä, luolien tippukivistä sekä Grönlannin ja Etelämanteren jäätiköistä.

Maapallon asema auringon suhteen ja maapallon säteilyolot ovat samanlaiset 800 ja 420 tuhatta vuotta sitten. Jos hiilidioksidipitoisuus olisi pysynyt alhaisena, noin 240 miljoonasosassa, nykyinen lämpökausi päättyisi 1500 vuoden kuluttua uuteen jääkauteen.

Ilmeisesti ihminen alkoi jo 2000–3000 vuotta sitten kammeta ilmaston kehitystä toiseen suuntaan. Väkiluku kasvoi, metsiä kaskettiin ja raivattiin peltomaaksi, polttopuun käyttö, kulot ja ylilaidunnus alkoi hävittää metsiä kuivilla seuduilla – muun muassa Tiibetin ylänköalueen metsät hävisivät näihin aikoihin.

Raudan valmistus söi valtavat määrät puuta ja polttoaineen saamiseksi käytiin läpi jopa Kongon sademetsät. Tässä vaiheessa hiilidioksidipitoisuus nousi jo yli 250 miljoonasosan. Nousu kiihtyi teollisena aikana ja 1800-luvulta lähtien ilmakehän hiilidioksidimäärä on kasvanut yhä nopeammin. Nyt hiilidioksidia on ilmassa 400 miljoonasosaa.

Täällä lumen ja pakkasen keskellä hytistessä voisimme ajatella lämpenemisen olevan hyväksi. Mieluummin minä kuitenkin valitsisin 1 500 vuoden päässä odottavan jääkauden kuin lähivuosikymmeninä uhkaavat lämpöhalvaukset, katovuodet ja satojen miljoonien epätoivoisten ihmisten kansainvaellukset.

Vielä voimme vaikuttaa. Päättäjillä – poliitikoilla, liike-elämän johtajilla ja pääomasijoittajilla – on suurin valta ja mahdollisuus nopeaankin kurssin muutokseen.

Turvallisia keinoja ovat vain kulutuksen, saasteiden ja ilmakehään vapautuvan hiilidioksidin vähentäminen, väestönkasvun hillitseminen, metsien istutus ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvalla energialla – aaltojen, veden virtausten, tuulen ja auringon energiaa eri tavoin vangitsemalla.

Metsien istutusta ja uusien energian tuotantomuotojen käyttöönottoa lukuun ottamatta ratkaisut ovat poliittisesti vaikeita: ne iskevät kansalaisten hyvinvointiunelmiin ja vapaaseen markkinatalouteen.

Siksi päättäjillä voisi olla halu turvautua suurisuuntaiseen ilmaston manipulointiin teknisin keinoin. Kun tiedämme, kuinka pienet seikat vaikuttavat ilmaston kehitykseen, riski on suuri, että tekniset ratkaisut vain pahentaisivat tilannetta.

Tavallinen kansalainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan, mutta myös painostamalla päättäjiä.

Helsingin johto on käsittämättömän typerä viivytellessään kivihiilestä luopumista. Kun merenpinta nousee, Helsinki on yksi eniten kärsivistä paikkakunnista Suomessa.

Pohjanlahden rannikkokaupungeissa maan kohoaminen kumoaa vielä toistaiseksi valtameren pinnan nousun vaikutukset.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT