Vieraskolumnit

Sanotaan, että Suomi on saari. Niin on Islantikin

Mikko Kärnä
Vieraskolumnit 16.04.2018

Lentoliikenteen ja matkailun luvut ovat kehittyneet käsi kädessä kaksinumeroisella vauhdilla.

Pääsin viime viikolla jälleen kerran hämmästelemään Islannin matkailuihmettä Pohjoismaiden Neuvoston kokoukseen Islantiin. Lapin ja Islannin matkailijoiden määrä on sama, mutta miksi juuri Islannin matkailu on tähtitieteellisellä vauhdilla kasvava globaali ihme?

Vastaus on yksinkertainen. Vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen Islanti teki matkailusta taloutensa kehittämisen kulmakiven ja kasvatti alle kahdessa vuodessa matkailijamäärät nelinkertaisiksi. Nyt alkaa olla jo runsaudenpulaa turisteista. Toisin on Suomessa.

Islanti on saari ja Suomenkin sanotaan usein olevan sellainen. Suurin ero ”saariemme” välillä matkailullisesti on se, että yli 98 prosenttia Islantiin matkaavista turisteista saapuu sinne lentoteitse. Lapissa vastaava luku on vain 30 prosenttia.

Ero on ratkaiseva, sillä lentämällä saapuva matkailija jättää 5–10-kertaisen määrän matkailutuloa autolla tai muilla kulkuvälineillä saapuvaan verrattuna.

Teknisesti Suomessa on tietysti mahdollista liikkua myös maata pitkin, mutta nykypäivää se ei nopeasti kasvavalla ja kilpaillulla toimialalla todellakaan ole. Paitsi jos saisimme sen radan Jäämerelle, mutta sitä joudutaan odottamaan vielä vuosikymmeniä.

Vaikka Lapin matkailunkin näkymät ovat suotuisat, edetään Islannissa aivan toista tahtia. Päästäksemme samaan meidän tulisi ottaa oppia toisen pohjoismaan hyvistä käytänteistä. Islannissa paikallisen lentoyhtiön – Icelandairin – omistaa yritys, joka on myös useiden merkittävien matkailuyritysten omistaja.

Liiketoimintamallin voi havainnoida nopeasti myös tilastoista: lentoliikenteen ja matkailun luvut ovat kehittyneet käsi kädessä kaksinumeroisella vauhdilla. Lentoliikennettä pidetään matkailun kehittymisen pääajurina. Icelandairista on samalla kehittynyt yksi maan tärkeimmistä yrityksistä.

Toinen selkeä ero maidemme välillä on, että Lapissa vuodekapasiteetti on noin 10-kertainen Islantiin verrattuna. Jos Lapin vuoteet täytettäisiin 80-prosenttisesti ja 80 prosenttia kansainvälisistä matkailijoista saapuisi alueelle lentämällä, lentomatkustajien määrä olisi kymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Matkailutulo kasvaisi samassa suhteessa, luultavasti jopa nopeammin.

Tämä muuttaisi koko Suomen asemaa taloudellisella ja globaalilla kartalla. Jo nyt Lappi on Suomea tunnetumpi brändi monessa maassa. Guggenheimeista haaveilun sijaan olisikin järkevämpää keskittyä Lapin ja Pohjois-Suomen matkailun kehittämiseen sekä markkinointiin.

Kansainvälisesti lentoliikenteen kehitys on perustunut kilpailun avautumiseen. Suomessa tässä kehityksessä ei ole päästy lähtötelineitä pidemmälle. Kansainvälisten esimerkkien mukaisesti järkeviä vaihtoehtoja voisivat olla monopoliyhtiö Finnairin myyminen tai lentoasemien vuokraaminen yksityisille toimijoille.

Myös Portugalissa ja Kreikassa valtiot ovat saaneet merkittäviä tuloja lentoasemien vuokraamisesta ja matkailijamäärät ovat kasvaneet nopeasti. Suurin tulo näissä tilanteissa syntyy välillisten vaikutusten kautta. Se taas sataa suoraan valtion kassaan verotuloina.

Meillä on aina ollut tapana yhtiöittää ja yksityistää asioita, jotka eivät tuota kansantaloudelle tai kansalaisille hyötyä. Lentoliikenteessä kilpailun aito avaaminen on kuitenkin moneen kertaa onnistuneeksi todettu malli.

Voisimmeko siis pohtia, pitäisikö Finnairin omistuksista luopua, valmistautua vuokraamaan lentoasemia yksityisille yhtiöille ja romuttaa lopullisesti tämä malli, joka perustuu kahden valtionyhtiön epäpyhään yhteistyöhön? Se ei tuota mitään muuta kuin tappioita kansantaloudelle.

Aiheeseen liittyvät artikkelit