Vieraskolumnit

Tukinuittoa koskessa

Eero Heinäluoma
Vieraskolumnit 27.04.2018

Keskustan nykymenon haastaja tulee vasemmalta.

Politiikan kartta on juuri nyt enemmän kuin repaleinen.

Eduskunnasta löytyy jo yhdeksän puoluetta ja lisää on tulossa. Kaikki vanhat, ja hauskaa kyllä, itsensä uusiksikin julistaneet puolueet ovat kriittisen tarkastelun alla.

Hjallis Harkimo lähti kokoomuksesta näyttävästi ja suurella julkisuudella. Harkimon ja Mikael Jungnerin Liike Nyt näytti avaavan markkinaliberalistisella linjalla, mutta vaatii samalla politiikkaan uusia osallistumistapoja. Ulostuloa oli pohjustettu mielipidetutkimuksin ja mainostoimisto-osaamisella.

Harkimolla ja Trumpilla on yhtymäkohtansa. Molemmat rikkaan perheen vesoja, jotka ovat itsekin pärjänneet bisneksessä. Molemmilla kyky kansanomaiseen puheparteen ja monivuotinen omien tv-ohjelmien kokemus.

Trump tosin asettui vastustamaan globaalia maailmankauppaa ja markkinaliberalismia ja laajensi sillä kannatuspohjaansa vasemmalle. Jos Harkimon sote-kritiikkiä ei oteta huomioon, ei Liike nyt sisällä lupausta markkinavoimien vallan rajoittamisesta. Vaikeata se taitaisi ollakin, kun mukana on paljon yrityselämässä rahaa tehneitä menestyjiä.

Harkimon kritiikki kokoomusta kohtaan on kovaa, vaikka se liittyy enimmäkseen päätöksentekoon ja vähemmän politiikkaan. Kun maassa on jo ennestään kolme markkinaliberaalia puoluetta ja ne kaikki käyttävät hallitusvaltaa, joutuu kysymään, onko Harkimo todellinen vaihtoehtoa nykymenolle.

Monia markkinausko jo hirvittää, mutta ei kaikkia uudistajia. Kansanedustaja Elina Lepomäki kokee, ettei markkinoiden vapaus ole ollenkaan riittävä. Hän haastaa kokoomuksen nykylinjan oikealta.

Lepomäen jättiläismäinen, yli 700-sivuinen kirja avaa Harkimoa perusteellisemmin haastajan poliittiset tavoitteet. Selväksi tulee, ettei Lepomäen mielestä kokoomuksella ole visiota ja puolue tyytyy pelkkään näpertelyyn ja hyvän tunnelman ylläpitämiseen.

Keskustan nykymenon haastaja tulee vasemmalta. Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen ilmoitti jättävänsä niin kunniapuheenjohtajuuden kuin keskustan jäsenyydenkin protestina nykymenolle. Väyrynen sanoo suoraan, että puolue tekee liian markkinaliberaalia politiikkaa. Talonpoikaisuus, alkiolaisuus ja kekkoslaisuus ovat joutuneet väistymään.

Väyrysen asiakritiikki on vahvaa, vaikka hänen poliittinen uskottavuutensa kärsiikin monista viime aikojen äkkikäänteistä.

Mielenkiintoista on, että oppositiossa aatteellinen keskustelu on hiljaisempaa. Vihreistä ei puheenjohtajavalinnan jälkeen kuulu mitään – ei sama eikä eriseuraista viestiä. Sosialidemokraateissakin johto on saanut rakentaa omaa linjaansa rauhassa puheenjohtaja Rinteen voitettua haastajansa Lahden puoluekokouksessa alkuvuodesta 2017.

Vanhojen puolueiden kannattaa ottaa Harkimon ja Jungnerin toiminnallinen kritiikki vakavasti, jos haluavat menestyä myös tulevaisuudessa. Ajassa on edelleenkin paljon muutoshalua, odotuksia politiikkaan ja halua vaikuttaa. Puolueet eivät kaikesta yrityksestä huolimatta elä tässä ajassa riittävästi.

Edustuksellinen demokratia on edelleenkin toimivin demokratia mutta ei lähelläkään täydellistä. Suoria vaikutusmahdollisuuksia – vuorovaikutusta – kaivataan kaikessa päätöksenteossa, myös puolueiden sisällä. Perustuslaki tunnusti suoran vaikuttamisen tarpeen, kun kansalaisaloitteet tehtiin mahdolliseksi.

Näillä näkymin eduskunnassa on kesäkuussa jo 10 eduskuntaryhmää. Se on enemmän kuin pitkään aikaan. Eduskunnasta lähtee loppuvaalikaudesta vielä enemmän ääntä kuin alkukaudesta.

Hallituksen enemmistö eduskunnassa kutistuu edelleen. 103 kansanedustajaa ei mahdollista kovin suuria repeämiä tai poissaoloja äänestyksissä.

Vaaleihin valmistautuva politiikka on nyt aika lailla tukinuittoa koskessa. Kaikki tukinuittajat eivät taida tässä koskenlaskussa pysyä tukkinsa päällä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT