Vieraskolumnit

Valta on vihreällä

Seppo Vuokko
Vieraskolumnit 23.07.2018

Ihmisen vähäiseen biomassaosuuteen verrattuna hänen vaikutuksensa on suunnaton.

Ihmisten romantisoitu luontokuva jaksaa aina kummastuttaa.

Luonto ei ole pelkästään kukkia ja perhosia, auringonpaistetta ja laineiden liplatusta. Se on myös syömistä ja paskomista, verta, tauteja ja kuolemaa. Yksilöt saati sitten lajit eivät ole veljiä keskenään vaan taistelevat elintilasta kukin omalla tavallaan.

Me kuvittelemme itsemme maapallon valtiaiksi. On totta että meitä on paljon, yli seitsemän miljardia. Ihmisellä on suuri vaikutus luontoon ja lajeina ihminen ja rotta ovat tällä hetkellä menestyneimmät.

Ihmisen todellinen arvo paljastuu, kun selvittää hänen osuutensa elollisesta luonnosta.

Tuore laskelma on tehty luonnossa olevan hiilen määrästä; tuorepainoksi tai elopainoksi muutettuina määrät ovat noin kymmenen kertaa suurempia. Elävässä luonnossa on hiiltä noin 550 miljardia tonnia. Siitä valtaosa, 450 miljardia tonnia, on vihreissä kasveissa.

Muulle luonnolle jää vajaat sata miljardia tonnia ja siitä suurimman osan vievät sienet, bakteerit ja muut mikrobit.

Eläinten yhteismassa on vain kaksi miljardia tonnia, ei siis puolta prosenttia koko elollisesta luonnosta.

Ihmisten osuus on 60 miljoonaa tonnia (tuorepainona laskien noin 450 miljoonaa tonnia).

Hyönteiset ja äyriäiset muodostavat puolet eläinten massasta; inhottavia matojakin on 200 miljoonaa tonnia, siis kolme kertaa enemmän kuin ihmisiä.

Ihmisen arvottaminen pelkästään kiloina voi tuntua loukkaavalta, mutta ei se ole sen pahempaa kuin ihmisen arvon mittaaminen rahalla, tasa-arvoisempaa vain, sillä tässä vertailussa muuan Trump on aivan samanarvoinen kuin kaatopaikalta ruokansa etsivä köyhimys.

Luonnon ahdinkoa kuvaa tässä vertailussa se yksityiskohta, että ihmisten (60 miljoonaa tonnia) ja kotieläinten (100 miljoonaa tonnia, runsaimpina sika ja nauta) yhteenlaskettu massa on 23 kertaa suurempi kuin villinä luonnossa elävien nisäkkäiden määrä.

Suurin sukupuuton uhka kohdistuu suurikokoisiin nisäkkäisiin kuten sarvikuonoihin, norsuihin ja leijoniin. Rotat, hiiret ja muut pikkunisäkkäät pärjäävät paremmin holtittomasti luonnossa rymyävän ihmisen seurassa.

Ihmisen vähäiseen biomassaosuuteen verrattuna hänen vaikutuksensa on suunnaton. Ihminen on hävittänyt liki puolet maapallon metsistä, muuttanut ilmastoa ja eloyhteisöjen rakenteen, ja hävittänyt tuhansia lajeja sukupuuttoon. Yhtä suureen metsäkatoon ei enää ole varaa, vaikka jäljellä onkin peräti 3,04 triljoonaa puuta eli 420 puuta jokaista ihmistä kohden.

Vihreän valta ei ole sattumaa, sillä koko muu luonto – ihminenkin – elää auringon energialla, jonka vihreät kasvit sitovat.

Tulevaisuuden utooppisissa kaupunkikuvissa on torneja, kaarevia siltoja ja monenlaisia ilma-aluksia, mutta ei vihreätä. Betonin ja asfaltin peittämä maailma olisi elinkelvoton.

Metsiä, peltoja, puistoja, puutarhoja ja tuottavia vesialueita pitää olla suurin osa pinta-alasta, jotta saisimme riittävästi happea ja ravintoa. Kasvien massan täytyy olla moninkertainen muitten eliöitten massaan verrattuna, jotta hapen ja ravinnon tuotanto olisi riittävä ja ekosysteemi toimiva. Siinä vaiheessa kun ilmakehän happipitoisuus alkaa laskea, on jo myöhäistä ihmisen tehdä mitään.

Tuntuu kuin useimmilta maapallon johtajilta puuttuisi perustiedotkin biologiasta ja ekologiasta, niin tolkuttoman lyhytnäköistä on ahneus ja itsekkyys, jolla hankitaan varallisuutta omaan käyttöön, usein omat kansalaisetkin unohtaen.

Sanotaan, että koulutus pelastaa ihmiskunnan ja maapallon. Ensimmäiseksi koulun penkille pitäisi taluttaa presidentit, ministerit, pääomasijoittajat ja johtajat.

Aiheeseen liittyvät artikkelit