Vieraskolumnit

Liha on poliittista

Timo Kaunisto
Vieraskolumnit 27.08.2018

Suomi kuohuu: varusmiehille aiotaan tarjota tulevaisuudessa kaksi kasvisateriaa viikossa. Vegaani-isku selustaan yllätti myös töpinäteltan vastuunkantajat. Puolustusministeri Jussi Niinistö on määrännyt selvitettäväksi, säilyykö etulinjan maanpuolustuskyky kukkakaalipirtelöllä.

Toistaiseksi kukaan ei ole vielä rohjennut vedota sotaveteraanien näkemykseen, mutta se saattaisi yllättää. Rintamalla syötiin nimittäin enimmäkseen vanikkaa ja muita viljatuotteita – siis aina silloin kun evästä ja huoltoa oli saatavilla.

Sinisen ministerin huoli kuvastaa puolueen epätoivoa kannatuksestaan. Huvittuneesti se onkin otettu vastaan. Mutta Niinistön väläys kertoo sen missä ollaan: lihan syönnistä on tullut vahvasti poliittista.

Liha on maalitettuna sekä ilmastotuholaisena että Itämeren puurouttajana.

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa – joka käsittääkseni ei ole heittäytynyt kasvissyöjäksi – vaati kesällä suomalaisen lantapommin purkamista. Sen alkuunpanijana on kotimainen lihantuotanto, joka on keskittynyt riskivesille lounaiseen Suomeen.

Maailman pelastamiseksi onkin tarjottu vegaaniviikkoa ja lihatonta lauantaita. Moni poliitikko on näkyvästi tunnustanut kasvisvakaumuksensa. Vihreiden tuoreessa historiassa Sari Aalto kertoo Helsingin Kasvis-ravintolan 1970-luvulla synnyttäneen kokonaisen puolueen.

Vastapuoli vöyhöttää tietenkin tässä kohtaa, että myös erään kolmannen valtakunnan johto imi voimansa sinimailasen mehusta.

Lihasta tulee poliittista, koska sen tuotanto imee enemmän luonnonvaroja kuin muu ruoka. Naudanlihakilon tuottaminen vaatii seitsemän kiloa rehua ja tuhansia litroja vettä, mutta kana kasvaa vähemmällä.

Tässä kohtaa toki kauniisti unohtuu se, että kotimainen liha tuotetaan pääosin oman tilan nurmella, viljalla ja vedellä, joista meillä ei ole pulaa. Paitsi juuri viime kesänä.

Talonpoika on ristiriitaisten vaatimusten keskellä neuvoton, vihainenkin ja koko lailla yksin. Koko EU-jäsenyyden ajan hänelle on juuri tuon kokoomuksen johdolla hoettu, että pitää tuottaa enemmän, tehokkaammin ja halvemmalla. Pitää olla sitä kilpailukykyä. Laajenna tai tuhoudu, se on ollut myös investointitukien ja lihatalojen strategia.

Maalaisjärjellä on ollut ihan selvää, ettei tuollaisen keskittämisen säilömä lantamäärä leviä ympäristöön tasan eikä tarkkaan.

Samaan aikaan lihan kulutus on kuitenkin kasvanut, boilerin ja possun osalta. Kansa lihoo, lihansyönti lisää ilmastopäästöjä ja meri nielee jätteet.

On monta syytä vähentää lihan syöntiä ja tehdä siitä samalla laadukkaampaa. Sama äärikeskustelu käytiin 1970-luvulla, kun voi pantiin pannaan ja salaatit tuotiin miestenkin lautaselle. Oli vaikeaa, mutta äijät elävät nykyisin vuosikymmeniä pidemmälle. Tupakka ja viinakin alkavat olla nuorempien suussa vieraita.

Itse olen vähentänyt liha-aterioita ja syön enemmän kalaa ja kasvista. Kasviskeitot ovat suotta olleet aliarvostettuja, koulussahan kaikki säikytettiin kuuluisalla kesäkeitolla. Nykykeittiöön on ilmestynyt myös erinomainen apuväline sauvasekoitin murskaamaan ja maustamaan vaikkapa tuoreista tomaateista tehtyä soppaa.

Rouva ilmentää luovuuttaan (ja joskus pientä kiirettä) lisäilemällä keitoksiin ohraa, sulatejuustoja ja mitä nyt kaapeissa sattuu olemaan. Mieskin osaa nämä valmistaa ja voin vakuuttaa, että jaksaa näillä eväillä raskaammissakin hommissa.

MTK on aika viisaasti pysynyt tässä lihafundamentalismissa keskitiellä. Lähdetään siitä, että maailman vastuullisin ja maukkain liha tuotetaan Suomessa.

Hommia piisaa, mutta ei kannata politisoida sellaista, mikä on järjellä korjattavissa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT