Vieraskolumnit

Ruotsi opettaa

Eero Heinäluoma
Vieraskolumnit 14.09.2018

Kaikissa asioissa oppia ei kannata sokeasti ottaa ulkomailta.

Ruotsin vaalitulos tuotti konkelon. Punavihreä blokki sai 144 paikkaa ja porvariallianssi jäi niukasti kakkoseksi 142 paikalla, kun ruotsidemokraatit nousivat 63 paikkaan. Ulkomailta saapuvat postiäänet eivät riitä umpikujaa avaamaan.

Sosialidemokraatit ovat selkeästi suurin puolue 28,4 prosentin kannatuksella, oikean laidan moderaattien jäätyä 19,8 prosenttiin. Taistelu hallituksen muodostajasta ja tulevasta pääministeristä jatkuu vaalien jälkeen, kun vaalitulos ei asiaa selkeästi ratkaissut.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson pyrkii hinnoittelemaan vaa’ankieliasemansa. Vaikka puolue ei pääsisi hallitukseen, voisi se laittaa porvariyhteistyön tukemiselle kovan hintalapun.

Porvariliittymän sisällä jonkun on muutettava linjaansa, jotta Ruotsiin voisi syntyä uusi hallitus. Kovimmassa paineessa on keskustapuolue, joka ennen vaaleja esiintyi voimallisesti ruotsidemokraattien vastavoimana ja kieltäytyi yhteistyöstä tämän oikean laidan, monien rasistisena pitämän puolueen kanssa.

Keskustan pitäisi nyt syödä vaaleja edeltävät puheet ja hyväksyä ainakin rajoitettu yhteistyö ruotsidemokraattien kanssa, jotta porvarit voisivat saada hallituksensa valtiopäivien äänestyksessä lävitse.

Sosialidemokraattien puheenjohtaja, pääministeri Stefan Löfven, puhui ennen valtiopäivävaaleja blokkirajat ylittävän yhteistyön puolesta. Hänellä on siis kansalaisten valtakirja myös uuteen koalitioon. Sekin edellyttäisi juuri keskustalta takinkäännöstä.

Ruotsin historiassa keskustan ja sosialidemokraattien yhteistyöstä on kokemuksia jo 1950-luvulta, joten ennen kuulumatonta yhteistyö ei olisi.

Vielä muutama vuosi sitten Ruotsin blokkiajattelua tarjottiin malliksi myös meidän vaalijärjestelmään. Elinkeinoelämän valtuuskunta taisi tehdä asiasta oikein raportinkin, ja Evan toimitusjohtaja Matti Apunen liputti näyttävästi Suomessa blokkien puolesta. Innostusta oli myös Ruotsin esimerkin pohjalta julistaa tavoitteeksi vähemmistöhallitukset.

Kun etukäteen julistettuihin blokkeihin perustuva kulttuuri on nyt naapurissamme juntturassa, olisi ehkä täällä koti-Suomessa aika johtopäätöksiin.

Kaikissa asioissa ei aina kannata vilkuilla sivuille ja pyydellä anteeksi. Kaikkine heikkouksineenkin suomalainen laajaan yhteistyöhön ja vasemmisto-oikeistorajat ylittämisen mahdollistama hallitusten kokoaminen on edelleen toimiva malli.

Suomessa eduskunnan hajotusvaaleja ei ole tarvittu vuoden 1975 jälkeen, ja vuodesta 1979 lähtien hallitukset ovat istuneet koko vaalikauden. Se on tuonut maahan vakautta ja antanut kulloinkin syntyvälle hallitukselle neljän vuoden näköalan työlleen. Monessa Euroopan maassa tällaista vakaudesta voidaan lähinnä haaveilla.

On toinenkin asia, jossa mallin ottaminen Ruotsista tai ulkomailta ei ole viisasta. Se on yleisen asevelvollisuuden lakkauttaminen ja puolustusvoimien tehtävien siirtäminen oman maan puolustamisesta kansainväliseen kriisinhallintaan. Ruotsi teki tämän ratkaisun 2009 eikä jäänyt tässä linjauksessa ainoaksi.

Tätä Ruotsin mallia tarjottiin meilläkin monen vuoden ajan moderniksi ratkaisuksi, ja yleinen asevelvollisuus ehdittiin julistaa vanhentuneeksi monessa Nato-maassakin.

Vihreät Suomessa taisi ottaa oikein puolueohjelmaansakin yleisen asevelvollisuuden hautaamisen. Näin ei onneksi meillä tehty.

Krimin valtauksen 2014 jälkeen on ääni Euroopassa yleisesti ja myös Nato-maissa muuttunut. Nyt monet maat Ruotsista Balttiaan yrittävät palauttaa yleistä asevelvollisuutta takaisin ja ovat joutuneet toteamaan sen vaikeaksi.

Jokaisella maalla on omat perinteensä ja omat vahvuutensa. Ehkä meidän suomalaisten olisi jo aika tuntea itsemme ja olla joissakin asioissa myös ylpeästi suomalaisia. Kaikissa asioissa oppia ei kannata sokeasti ottaa ulkomailta. Ei EU:sta eikä edes Ruotsista.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT