Vieraskolumnit

Suomen etu

Eero Heinäluoma
Vieraskolumnit 09.11.2018

Nordean pääkonttorin siirtäminen Suomeen tekee talletussuojaratkaisut entistä tärkeämmiksi.

Euroopan Unionissa on tulossa useita Suomen kannalta tärkeitä päätöksiä. Näitä ovat niin henkilövalinnat kuin linjaukset EU:n lähivuosien budjetista sekä talous- ja rahaliiton uudistamisesta.

Euroopan keskustaoikeistolaisten puolueiden kattojärjestö EPP valitsi eilen ehdokkaakseen komission puheenjohtajaksi EPP:n europarlamenttiryhmän puheenjohtajan Manfred Weberin.

Saksalaisen Weberin grilli oli Pasilan kokouksessa houkuttelevampi kuin suomalaisen Alexander Stubbin kokouspaikalla avaama hotdog-kioski.

Koko EU-jäsenyyden ajan saksalaiset ovat osoittaneet huomattavaa ymmärtämystä suomalaisten käsityksille. Jäsenyysehtojen, erityisesti suomalaisen maatalouden tarpeiden ymmärtämiselle saksalaisten tuki oli ratkaisevaa.

Suomen kannalta etukäteen ajatellen saksalainen keskeinen EU-päättäjä ei siis ole ollenkaan huono asia.

Europarlamentissa tähän saakka kaksi suurinta ryhmää – keskustaoikeisto ja sosialidemokraatit – ovat olleet enemmistössä ja siten kykeneviä näyttämään EU:n toiminnalle suuntaa.

EU-politiikka on kuitenkin hyvää vauhtia sirpaloitumassa, eikä ole ollenkaan varmaa, riittääkö parlamentin enemmistöön ensi toukokuun vaalien jälkeen edes kolme suurinta ryhmää.

Näin ollen koko niin sanotun kärkiehdokasmenettelyn toimivuus on kyseenalainen ja voi hyvin käydä niin, että valtionpäämieskokouksessa haetaan vielä kokonaan uusia nimiä komission johtoon.

Suomen kannalta mielenkiintoinen keskustelu tullaan käymään Euroopan keskuspankin pääjohtajan valinnasta. Alkuperäinen ajatus saksalaisen Jens Weidmannin nimittämisestä EKP:n johtoon ei ole saanut suurta vastakaikua.

Nyt haetaankin uusia vaihtoehtoja tälle Suomelle ja koko euroalueelle tärkeälle paikalle.

Suomen pankin pääjohtajaviran vasta jättäneelle Erkki Liikaselle on ilmennyt huomattavaa kannatusta keskuspankkiirikisassa. Liikanenhan ehti olla neljätoista vuotta EKP:n neuvoston jäsen ja sitä ennen kymmenen vuotta EU:n komission jäsen. Liikanen on saanut myös huomattavaa arvostusta toimiessaan EKP:n tarkastuskomitean puheenjohtajana.

Myös Suomen Pankin nykyisen pääjohtajan Olli Rehnin nimi on mainittu.

Suomella on siis edelleenkin hyvät mahdollisuudet saada oma edustaja tärkeälle eurooppalaiselle vaikutuspaikalle.

Euroalueen sääntöjen uudistaminen on sekin työn alla.

Ranskan presidentinvaalin jälkeinen suuri federalistinen humallus näyttää asteittain laimentuneen. Kesän ja syksyn aikana Saksan Merkel on asteittain lähestynyt Suomen ja muiden pohjoisten maiden varovaista ja federalismia vierastavaa linjaa.

Suomen etu on, että euroalue uudistuu käytännönläheisin askelin – jäsenmaiden omaa vastuuta korostavalla linjalla. Jäsenmaiden velkojen yhteisvastuu tai talousvastuiden keskinäinen sotkeminen ei ole eduksi euroalueen menestykselle eikä Suomen eduille.

Italian populistihallituksen vastuuton, velanottoa lisäävä ja euroalueen sääntöjä rikkova toiminta osoittaa, kuinka tärkeätä on, että jäsenmaat eivät vastaa toistensa sitoumuksista.

Euroalueen valtioita luotottavien pankkien ja rahoituslaitosten pitää sisäistää, että rahoitukseen liittyvät riskit ovat valtiokohtaisia. Silloin korot reagoivat riskien kasvuun ja sitä kautta holtiton luototus tulee automaattisesti tiensä päähän.

Pankkien ja rahoitusmarkkinoiden toimintaa pitää niitäkin uudistaa, jotta euroalueen toimivuus turvataan.

Nordean pääkonttorin siirtäminen Suomeen tekee meille talletussuojaratkaisut entistä tärkeämmiksi. Yhteiseen talletussuojaan voidaan kuitenkin siirtyä vasta kun pankit ovat siivonneet taseistaan vanhat synnit – isot järjestämättömät luotot.

Tämä koskee erityisesti kiihtyvää vauhtia velkaantuvan Italian pankkeja.