Vieraskolumnit

Lantapositiivisuutta!

Kati Partanen
Vieraskolumnit 03.12.2018

Karjanlannassa pahinta lienee haju ja ajatus siitä, että se on kakkaa. Yäk.

Karjanlanta on saanut taas huomiota oikein oppositiojohtajan taholta. Karjanlanta on kuulemma ”äärimmäisen vaarallista Itämerelle”. Näin SDP:n Antti Rinne lausui MTK:n valtuuskunnan syyskokouksen päivällispuheessaan.

Viime viikolla lehdissä uutisoitiin toisessa seminaarissa kuullusta ajatuksesta lannanlevityskiellosta pelloille ja lausahduksesta ”mitä tuolle lantaongelmalle pitäisi tehdä?”

Säännöllisin väliajoin myös huolestuneet kansalaiset kyseenalaistavat tekstiviestipalstoilla lannanlevityksen oikeutuksen.

Lanta onkin kiva aihe hyökkäykselle. Sehän on ällöttävää, haisevaa, epähygieenistä. Ja ehkä vaarallistakin. Täydellinen vihollinen, täydellinen poliittisten irtopisteiden keruussa.

Kas, kun lanta on ilmeisen vieras elementti suurimmalle osalle kansasta. Sitä on helppo vihata, se haluttaisiin siirtää näkymättömiin ja haistamattomiin.

On toki hienoa, että karjanlanta kiinnostaa. Lanta on nimittäin iloinen ja arvokas asia.

Karjanlantaa pitää arvostaa, suorastaan rakastaa. Sillä on tärkeä merkitys ravinteiden kierrossa. Lannalla on myös tärkeä merkitys viljelymaalle. Karjanlanta edistää maaperän mikrobiologista aktiivisuutta ja se lisää maan hiilipitoisuutta.

Maaperä tarvitsee lantaa, maan pieneliöt tarvitsevat lantaa. Karjanlanta pitää levittää pelloille, eikä suinkaan käsitellä ongelmajätteenä.

Karjanlanta ei siis ole ongelma, vaan mahdollisuus.

Kierrätysravinteista ehdottomasti suurin osa on karjanlannassa. Siksi lannan nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen on äärimmäisen tärkeää. Karjanlanta kierrätysravinteena on myös turvallinen, sillä muun muassa lääkejäämien, raskasmetallien ja muiden haitta-aineiden pitoisuudet ovat siinä hyvin pienet verrattuna vaikkapa yhdyskuntalietteeseen.

On totta, että Suomessakin paikoin karjanlantaa on runsaasti verrattuna etenkin peltojen fosforitarpeeseen. Tämän ylimäärän osalta erilaiset prosessointimenetelmät ovat tärkeitä.

Biokaasutusta on tähän tarjottu ratkaisuna. Biokaasutuksen kautta ravinteet ovat helpommin kuljetettavassa ja levitettävässä muodossa.

Biokaasun tuottamisen kannalta karjanlanta ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, sillä eläimen syömä ravinto on jo käynyt kertaalleen läpi hajottamisreaktion, jolloin metaanin saanto on melko alhainen. Tarvitaan siis muita komponentteja, kuten nurmirehusilppua tai elintarvikejätteitä, sekaan.

Tällä hetkellä suurin este on biokaasureaktoreiden korkea hinta. Biokaasutuksen suuri arvo on talteen otettavassa energiassa ja suurten lantakeskittymien alueella sen etuna on lopputuotteen saaminen helpommin kuljetettavaan ja liki hajuttomaan muotoon.

Karjanlannassa pahinta lienee haju ja ajatus siitä, että se on kakkaa. Yäk.

Sen arvostusta on kuitenkin nostettava. Kevyet heitot siitä, ettei lantaa pitäisi levittää pellolle, ovat vastuuttomia. Pelto on karjanlannan luonnollinen ja oikea paikka. Kasvit eivät ilman ravinteita kasva.

Lannoituksen vesistövaikutukset kiinnostavat. Lanta ja lannoitteet eivät valu vesistöihin, kunhan niitä levitetään oikea määrä oikealla tavalla. Ylimääräiset ravinteet sen sijaan saattavat kulkeutua vesistöihin, jos kasvit eivät niitä kykene hyödyntämään.

Siksi onkin tärkeää suunnitella lannoitus kasvin tarpeen mukaan ja näinhän tiloilla tehdään. Jätevesipuhdistamoista sattuu aika-ajoin ”lurahduksia” vesistöihin, mutta karjanlantaa ei vesiin lurahtele.

Kuulutankin nyt lantapositiivisuutta. Lanta on arvokasta, tärkeää, elämän ja kasvun perusta. Edistetään sen tehokasta hyödyntämistä!

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT