Vieraskolumnit

Lisää luomua!

Hanna Halmeenpää
Vieraskolumnit 05.12.2018

Luomuelintarvikkeilla on tällä hetkellä kysyntää enemmän kuin on tarjontaa.

Pitkin Suomea on tyrmistytty siitä, että ensi vuonna luonnonmukaisen tuotannon eli luomun laajenemista rajoitetaan jyrkästi. Äimän käkenä on moni eduskunnassakin.

Tilat eivät ensi keväänä voi hakea luomukorvausta uusille peltoaloille, sillä rahat ovat lopussa, ellei uusia päätöksiä tehdä.

Luomun lisäksi myös ympäristökorvauksen tukia leikataan vuonna 2020 noin kolmanneksella. Syyksi on kerrottu, että ohjelmakauden alussa rahaa kului liikaa suojavyöhykkeiden ja kerääjäkasvien tukisitoumuksiin.

Herää kysymys, ovatko luomun ja ympäristötoimenpiteiden tavoitteet muuttuneet matkan varrella.

Jo 2013 hallitusohjelmassa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi nostettiin lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun.

Tavoitetta tukemaan silloinen valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen ”Lisää luomua! Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020”.

Tavoite on, että vuoden 2020 mennessä Suomen peltoalasta luomussa olisi 20 prosenttia, kun tällä hetkellä ollaan 13 prosentin tuntumassa. Nykyisillä päätöksillä tavoite karkaa varmuudella kauemmas horisonttiin.

Pyrkimykset lisätä luomutuotantoa, monipuolistaa kotimaisten luomutuotevalikoimaa sekä parantaa luomuruuan saatavuutta vähittäiskaupoissa ja ammattikeittiöissä eivät ole viherhömppää. Ne ovat varteenotettavia reittejä kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuuden turvaamiseksi ja kannattavuuden parantamiseksi.

Nykyisessä tilanteessa ei pitäisi jarrutella, vaan pistää kunnolla pökköä pesään!

Suomessa luomumarkkinan arvo on noin 310 miljoonaa euroa. Osuus ruokamarkkinoilla on vielä selvästi pienempi kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Naapurimaat ovat esimerkkinä siitä, että 2–3-kertainen kulutuksen kasvu on mahdollinen ja odotettavissa myös meillä.

Yksi keskeisimmistä kuluttajatottumusten muutostrendeistä on vastuullisuuden kasvu. Luomu on ainoa kansainvälinen kestävän ruuantuotannon sertifiointijärjestelmä. Tätä potentiaalia kotimaisilla ruokamarkkinoilla ja ruuan viennissä ei ole vielä lähimainkaan riittävästi hyödynnetty.

Luomussa monipuolinen viljelykierto ja eloperäisten lannoitteiden käyttö sitovat tehokkaammin hiiltä maaperään ja parantavat peltomaan kasvukuntoa. Luomun menetelmät myös lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja vähentävät kemikalisoitumista.

Luomueläintiloilla jaloittelu, ulkoilu ja laidunnus kuuluvat pakettiin. Kaikki tämä vastaa kuluttajien toiveisiin edistää ympäristön ja eläinten hyvinvointia. Luomuelintarvikkeilla on tällä hetkellä kysyntää enemmän kuin on tarjontaa.

Maatilojen kannattavuuskirjanpidon mukaan luomutuotanto kannattaa tavanomaista tuotantoa paremmin. Syitä ovat korkeampi myyntihinta, pienemmät tuotantokustannukset ja suuremmat tuet.

Tuotantopanokset ovat pääasiassa kotimaisia, mikä hyödyttää kansantaloutta laajemminkin. Luomu ei ole yhtä riippuvainen vientituotteista kuin tavanomainen tuotanto.

Kannattavuuteen vaikuttaa, että luomutilojen keskimääräinen peltoala on noin kymmenen hehtaaria tavanomaisia tiloja suurempi. Pienestä piiperryksestä ei keskimäärin ole pitkään aikaan ollut kyse, vaikka markkinoilla volyymien pienuus onkin vielä ongelma.

Moni viljelijä ja tuottaja miettii nyt omaa ja tilansa tulevaisuutta. Luomuun siirtyminen nähdään yhtenä selviytymisen vaihtoehtona. Valtion ja meidän päättäjien tehtävä olisi nyt puhkua ja puhaltaa siihen malliin, etteivät varjot lankea luomusuunnitelmien valopilkkujen ylle.

Ykkösasia on rahoituksen turvaaminen jäljellä olevan ohjelmakauden uusiin luomusopimuksiin. Luomuneuvonnan ja -valvonnan kehittäminen yhtenäiseksi ja toimivaksi järjestelmäksi on toinen tärkeä tavoite.

Maatalouspolitiikassa ei sovi nihkeillä luomulle ja uusille urille, kaikki kestävät ja kannattavat vaihtoehdot tarvitaan! Nyt olisi korjausliikkeen paikka tarjolla avainpelaajille.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT