Vieraskolumnit

Hiilinielumarkkinat omistajille, ei valtiolle

Susanna Koski
Vieraskolumnit 12.12.2018

”Suomi voisi olla paras mahdollinen paikka pilotoida hiilinielu­markkinoita.”

Luonnonvarakeskus Luke on vastikään joutunut päivittämään arvioitaan metsien hiilinielujen kehityksestä.

Vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategian luvuissa suojelualueet eivät olleet mukana virheen vuoksi. Päivitetty hiilinieluarvio nostaa myös vuosittaista hakkumäärää.

Arvioitua suuremmat hiili­nielut ovat myönteinen uutinen, mutta vähemmän myönteistä on siinä, että kyseisten arvioiden pohjalta tehdään todella suuria linjanvetoja politiikassa niin kansallisella kuin eurooppalaisella tasolla, olivatpa ne päätöksenteko­hetkellä virheellisiä tai eivät.

Hiilinielujen kasvattaminen on puheenaihe kaikkialla.

Parhaillaan Puolan Katowi­cessa on käynnissä YK:n ilmasto­kokous, jossa on tarkoitus päättää, miten Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet pannaan toimeen. Käytännössä kyse on sääntöjen sopimisesta, eli miten maat raportoivat päästö­vähennyksistään jatkossa.

EU:n ilmastokomissaari Miguel Aries Cañete on ottanut kantaa hiilinieluihin komission julkaiseman pitkän aikavälin ilmastostrategian yhteydessä. Komissio tavoittelee hiili­nielujen kasvattamista nykyisestä noin 300 miljoonasta hiilidioksiditonnista noin 500 miljoonaan tonniin.

Komissaarin mukaan se onnistuu kestävällä metsänhoidolla ja käänteisellä päästö­kaupalla, jossa hiilinielun kasvattamisesta palkittaisiin. Käytännössä se tarkoittaisi kannustejärjestelmää hiilen sitomiselle.

Myös pääministeri otti ilmastoseminaarissaan kantaa, että Suomi voisi toimia aloitteellisesti sen hyväksi, että hiilinieluilla olisi tulevaisuudessa markkinat.

St1:n pääomistaja Mika Anttonen on peräänkuuluttanut hiilipörssin perustamista, joka toimisi markkinapaikkana sidotulle ja päästetylle hiilelle.

Hiilinielumarkkinat olisivat totisesti mitä mainioin mahdollisuus vahvistaa omistajuutta, kestävää metsän­hoitoa ja vastuullisia ilmasto­tekoja niin, että niistä olisi jatkossa mahdollisuus saada myös korvaus.

Toistaiseksi Suomi on kestävän metsänhoidon perinteellään tuottanut Euroopalle korvauksetonta ilmastotyötä hiilinieluineen. Mitä enemmän sen kaltaiselle työlle ja toimenpiteille annetaan arvoa, sen kannustavampia toimia ja ilmastotekoja kokonaiskuvassa on mahdollista saavuttaa.

Kannatan hiilinielumarkkinoita lämpimästi. Kuitenkin niin, että metsänomistajasta itsestään tulee markkinatoimija, eikä valtio ala toimijaksi yksityisten omistajien puolesta. Ei valtiolla nimittäin ole oikeutta sosialisoida kestävän metsänhoidon arvonlisää, hiilinieluja, nimiinsä.

Siitä syystä metsän­omistajan kannattaa olla hiilinielukeskustelussa tarkkana.

Vaikka hiilinielujen todentamisessa ja hiilivarastojen pysyvyyden varmistamisessa on haasteita, Suomi voisi olla paras mahdollinen paikka pilotoi­da hiilinielu­markkinoita.

Olemassa olevat teknologiamme ja järjestelmämme puustomittauksesta sekä sen ympärille rakennetuista palveluista, kuten Metsään.fi, antavat meille kohtuullista etumatkaa suhteessa muihin.

Useiden kannanottojen perusteella yleiseurooppalaiselle mallille hiilinielumarkkinoista voisi olla kysyntää ja siinä sekä Suomi että suomalainen metsänomistaja voisivat olla voittajia.

Markkina kannustaisi kestävään metsänhoitoon ja oikea-aikaisiin hoito­toimenpiteisiin sekä harvennuksiin ja hakkuisiin myös niin, että hiilinielut kasvavat sen sijaan, että puuta myydään ennenaikaisesti.

Hiilipörssi ja -markkina olisi kelpo tapa vahvistaa ja kannus­taa metsän­omistajuutta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT