Vieraskolumnit

Arvokapinallinen

Timo Soini
Vieraskolumnit 08.02.2019

Minä huomaan, että iän myötä en ole erityisesti seestymässä.

Maaseudulla ollaan konservatiivisempia kuin kaupungeissa. Sehän on hyvä asia. Olen Vanhan Liiton mies. Perinteiden ja perinteisten arvojen mies, enkä häpeä yhtään. Koti, kristinusko ja isänmaa. Niissä ei ole mitään vikaa. Sanon minä.

En ole arvojen tuputtaja. Jos joku on toista mieltä, niin olkoon. Tuijottakoon minun puolestani horoskooppeja tai vaikka paviaanien papanoita. Se ei minua haittaa, eikä häiritse. Raja menee siinä, että en ota ohjeita siitä, mitä mieltä saan olla ja mihin uskoa.

Yhteiskunnassa hyväksyn moniarvoisuuden. Se sisältää myös kristillisten perinteiden ja perusarvojen kunnioittamisen. Kouluissa ja päiväkodeissa se merkitsee sitä, että Suvivirsi ei ole pelkästään sallittu vaan suotava. Sama pätee muihinkin juhlapäiviin.

Ihminen saa äänestää jaloillaan. Niin itsekin teen. Jos kauppa ei miellytä, en osta sieltä. Kukko ei laula käskien. Minulle on aivan turha tarjoilla friikkien ravintolakorttia tai pakollista kasvisruokapäivää. Silti voin, jos olen sillä tuulella, syödä perunaa ja sienisoosia. Ilman lihalisuketta.

Fillarikommunismia vastustan, niin kuin kaikkea kommunismia. Se ei ole ihmiselle hyvä. Raaka kapitalismi on sama asia, takki nurinpäin käännettynä. Ne unohtavat yksilön, ihmisen.

Mielestäni yksityinen pienomistus on kestävän yhteiskunnan perusta. Minulla on maalla punainen tupa ja oma lupa. Siellä vietän niin paljon aikaa kuin mahdollista. Saman soisin kaikille. Juuret ovat tärkeitä. Ne auttavat kestämään, kun kamaluus iskee päälle.

Olen saanut olla kansanedustajana neljään eri otteeseen, europarlamentissa pari vuotta ja ministerinäkin melkein neljä vuotta. Espoon kaupunginvaltuustossa on menossa viides kausi. Olin vuoden valtuuston puheenjohtaja. Olen näistä mahdollisuuksista äänestäjille kiitollinen. Äänittä ei ole äänessä.

Vaistoan nuorten naisten konservatiivista kapinaa. Sellaisia ituja näkyy jo USA:ssa ja Euroopassa. Se on jotakin uutta. Virkistävää. Rakkaus on radikaalia uskollisuutta.

Minä huomaan, että iän myötä en ole erityisesti seestymässä. Pikemmin päin vastoin. Nuoruuden terve kapinahenki asuu minussa vahvana. Olen konservatiivi arvokapinallinen. Punainen peukalo, joka ärsyttää tekopyhiä liberaaleja. Enkä pelkästään tarkoita tiettyjä perusarvoja vaan syvää ja hyvää elämänasennetta.

Hyvät tavat kuuluvat kaikille. Ne tuntuvat hyvältä. Kirjoitan käsin kirjeitä. Saaja aina ilahtuu. Niin ilahduin minäkin, kun sellaisen saan. Se on aivan toista kuin sähköposti tai tekstiviesti. Nekin käyvät, korvikkeena. Mutta korvike ei vastaa kahvia.

Vanhanaikaisuus ei ole ryppyotsaisuutta, saati tylsyyttä. Se on verevää elämää suomalaisissa olosuhteissa. Sanan ja käden taitojen, viljelyn ja varjelun arvostamista. Luontokappaleet ovat kumppaneita. Lajien huippuna suomenhevonen. Rakas ja rakastettu.

Monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen on arvokasta.

Arvokapina on aina paikallaan. On hienoa olla ronski konservatiivi. Vanhanaikainen vailla vastusta. Tosikot eivät siedä toisinajattelua. Vanhan Liiton mies sietää, sillä hän tietää olevansa oikeassa. Ja hymyilee. Avaa siipesi ja anna auringon paistaa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT