Vieraskolumnit

Haittatuet vai koulutus?

Mari Pantsar
Vieraskolumnit 23.08.2017

Tuet siis kuluttavat niukkoja veroeuroja vailla vastaavaa hyötyä teollisuudelle ja työllisyydelle.

Jos saisit päättää miljoonasta eurosta valtion rahaa, mihin sen käyttäisit?

Osa varmaankin satsaisi summan nuorten työllistämiseen. Toiset saattaisivat kohentaa lapsiperheiden palveluja. Joku investoisi ehkä teollisuuden kasvua tukeviin ratoihin ja teihin. Monen mielestä koulutus on pienelle maalle aina varma sijoituskohde.

Yksi on kuitenkin melko varmaa: luultavasti kukaan ei haaskaisi rahaa ympäristölle haitallisiin tukiin.

Erilaisia yritystukia on viime vuosina arvosteltu kärkkäästi, koska niihin uppoaa vuosittain miljardeja euroja. Jos saman summan voisi ohjata suoraan kattamaan valtiontalouden alijäämää, Suomi voisi periaatteessa lopettaa velkaantumisen – ja rahaa jäisi ylikin.

Tuet voi nähdä valtion investointina kasvuun ja työllisyyteen. Ajattelutavassa on vain yksi ongelma: tähän tarkoitukseen ne ovat usein kovin tehottomia työkaluja.

Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) mukaan yksi tuista, teollisuuden energiaveronpalautukset, ei isosta hintalapusta huolimatta näytä edistävän yritysten menestystä. Työ- ja elinkeinoministeriö on puolestaan arvioinut, että vain runsas kymmenen prosenttia yritystuista on uudistavia – muut lähinnä ylläpitävät nykyistä toimintaa.

Tuet siis kuluttavat niukkoja veroeuroja vailla vastaavaa hyötyä teollisuudelle ja työllisyydelle. Tuilla on kuitenkin vielä yksi huono puoli: monet niistä pahentavat ympäristöongelmia.

Valtio käyttää erilaisiin ympäristölle haitallisiin tukiin pari miljardia euroa vuodessa. Tuet tekevät päästöjen tuottamisesta ja energian kuluttamisesta halvempaa kuin se muuten olisi, mikä lisää ympäristön kuormittamista.

Hyvä esimerkki on lentäminen. Toisin kuin oman auton polttoaineesta tai junan sähköstä, lentokoneen petrolista ei tarvitse maksaa lainkaan polttoaineveroa. Tämä ja muut verotuet pitävät lentämisen hinnan keinotekoisen alhaalla, mikä saa ihmiset lentämään enemmän kuin ilman tukia.

Käytämme siis yhtäällä valtion varoja, jotta kansalaiset ja yritykset kuormittaisivat ympäristöä enemmän. Toisaalla satsaamme niukkoja veroeuroja siihen, että ympäristöongelmia saataisiin suitsittua.

Soudamme ja huopaamme yhtä aikaa. Tämä tulee kalliiksi. Maksaja on aina sama: me veronmaksajat.

Tukiin on poliittisesti hankala puuttua, koska niistä hyötyvät tuppaavat puolustamaan niitä äänekkäästi. Harvapa meistä kieltäytyy rahasta.

Tuilla on kuitenkin aina hintansa. Jotta joku voisi saada tukea, jonkun toisen pitää vastaavasti maksaa veroja enemmän. Miljardien vuotuiset tuet yhtäällä merkitsevät kansalaisille ja yrityksille selvästi korkeampia veroja toisaalla.

Kaikki tuet eivät suinkaan ole tehottomia, saatikka haitallisia. VATTin mukaan esimerkiksi tuki yritysten tutkimukseen ja tuotekehitykseen lisää kasvua ja työllisyyttä. Vastaavasti moni on varmasti valmis maksamaan jonkin verran tukea, jotta kotimaisen ruuan tuotanto voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Budjettiriihessä hallitus tekee silti isoja valintoja. Taloustieteilijät puhuvat hienosti vaihtoehtoiskustannuksesta.

Yksinkertaisesti kyse on siitä, että saman euron voi käyttää vain kerran. Jos euron pistää ympäristölle haitallisiin tukiin, se on pois muista, luultavasti tärkeämmistä kohteista.

Hallitus voi päättää jatkaa kanavoida miljardeja euroja haittatukiin edellisten vuosien tapaan. Tai se voi ohjata edes osan summasta tähdellisempään käyttöön: nuorten työllistämiseen, lapsiperheille, liikennehankkeisiin.

Kumman sinä valitsisit?

Aiheeseen liittyvät artikkelit