Vieraskolumnit

Maaperän pieneliöille enemmän painoarvoa

Ilkka Herlin
Vieraskolumnit 20.01.2016

Ilkka Herlin: "Sen minkä teet yhdelle pienimmistä, teet itsellesi."

Maaperän rakenteen merkitys ja sen parantaminen tunnustettiin viime vuonna laajasti globaaliksi tehtäväksi, jolla on suuri merkitys ruoantuotannon lisäämisessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vuosi 2016 on omistettu typpeä ilmasta tuottaville palkokasveille, mikä on hyvä jatko viime vuonna vietetylle maaperän vuodelle.

Palkokasvit todella käyttävät suoraan ilmasta otettua typpeä. Kasvit eivät sitä kuitenkaan itse kerää, vaan juuriston ja maaperän pieneliöt, joita ovat muun muassa sienirihmastot, bakteerit, arkkieliöt, laakamadot sekä kastemadot. Nämä oliot muodostavat maaperän ruokaverkon (soilfood web), jonka yksi tuote ovat kasveille käyttökelpoiset ravinteet.

Palkokasvien erinomainen ominaisuus on kyky osallistua tuohon ruokaverkkoon. Ne käyvät vaihtokauppaa pieneliöiden kanssa antamalla niille yhteyttämällä hankkimaansa energiaa ja nämä puolestaan luovuttavat kasveille käyttökelpoista typpeä.

Nykyaikainen maatalous köyhdyttää maaperän pieneliöstöä ja vahvistaa siten omaa todistustaan keinolannoitteiden välttämättömyydestä.

Keinolannoitteilla on kuitenkin puutteensa, eikä niitä pitäisi käyttää määräänsä enempää. Tämän oivalsi jo Justus v. Liebig, mineraalilannoitteiden keksijä. Hän väitti aikanaan, että kasvit voidaan tulevaisuudessa kasvattaa kokonaan keinolannoitteilla.

Tämä oli vallankumouksellinen väite ja kumous siitä tulikin. Syntyi kokonaan uudenlainen teollisiin lannoitteisiin perustuva maatalous. Taikuri olisi hämmästynyt itsekin, jos olisi nähnyt kehityksen ja teollisen maatalouden hurjat seuraukset.

Liebig nimittäin väitti myös, että keinolannoitteita ei tule käyttää, vaan ravinteet tulee kierrättää ja jätevedet käyttää lannoitteina. Hän ei tietenkään voinut tietää, miten oikeassa hän oli tämän vaistotessaan.

Liebigin keskeinen argumentti oli, että kasvit syntyessään ja kasvaessaan ottavat juurilllaan maasta ravinteita ja yhdistävät niitä. Kuollessaan kasvit hajoavat ja niiden ravinteet vapautuvat uudelleen käyttöön. Nämä ravinteet, esimerkiksi jätevesiliete, tulisi ruoantuotannossa käyttää hyväksi.

Liebigiä voidaan havaintoineen pitää kierrätysmaatalouden "isänä", vaikka hän ei voinutkaan tuolloin vielä tuntea pieneliöstön roolia prosessissa. Bakteerit teki tunnetuksi vasta Louis Pasteur vähän myöhemmin.

Maaperän ruokaverkosto on keskeisessä asemassa myös maan hyvän rakenteen luomisessa ja ylläpitämisessä. Vuosi 2017 saisikin olla maanalaisen ruokaverkoston vuosi.

Sen toiminnasta tiedetään yllättävän vähän. Esimerkiksi arkkieliöt tunnistettiin vasta 1977, ja niiden valtavasta merkityksestä opitaan päivä päivältä enemmän. Samoin maan mururakenteen ylläpitäjä, glomaliini, löydettiin vasta 1996.

Näitä asioita tunnetaan heikosti, koska valtavirtatutkimus on keskittynyt teollisen maatalouden tutkimiseen ja keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden kehittämiseen. Onneksi muutosta on ilmassa tieteessäkin. Arvokas perustutkimus pöpöistä on tärkeää ja sovellettavissa niin terveydenhoidossa, teollisuudessa kuin energian- ja ruoantuotannossakin.

Jatkossa on väistämätöntä antaa riittävä painoarvo luonnon oman mikroskooppisen verkoston jäsenille. Matteuksen evankeliumia muokkaamalla lainaten: Sen minkä teet yhdelle pienimmistä, teet itsellesi.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT