Vieraskolumnit

Pelisäännöt lobbaukseen

Eero Heinäluoma
Vieraskolumnit 15.09.2017

Eduskunnassa vierailijoista valtaosa on muita kuin ammattimaisia lobbareita.

Kansanedustajille tarjotaan monenlaista tietoa ja heihin kohdistuu paljon vaikuttamista. Tähän yhteydenpitoon tarvitaan pelisäännöt, jotta kansalaiset voivat luottaa päättäjiinsä ja tiedetään, mikä on asiallista vaikuttamista ja mikä ei.

Eduskunnan pitäisi ottaa työlistalleen lobbausta koskevien sääntöjen aikaansaanti ja tähän liittyvästä avoimuudesta sopiminen.

Yhteydenpitoa ja siihen liittyvää tiedontarjontaa kansanedustajat ja päätöksenteko ylipäänsä tarvitsevat.

Verolakien vaikutukset yrityselämään, EU-säädösten vaikutukset suomalaiseen metsätalouteen tai tuntisopimusten vaikutukset nuorten äitien elämään, ovat kaikki asioita, joissa tietoa Arkadianmäellä tarvitaan.

Vakiintuneet etujärjestöt ovat aina pitäneet yhteyttä niin ministereihin, kansanedustajiin kuin virkamiehiinkin.

Elinkeinoelämän järjestöt ovat tässä olleet aktiivisimpia kautta vuosikymmenien. Huonoja eivät ole myöskään olleet maataloustuottajien edusmiehet ja naiset eivätkä palkansaajakunnan puolestapuhujat.

Moni muukin yhteisö sosiaalialan järjestöistä urheiluun kertoo saannollisesti käsityksistään päätöksenteolle.

Erilainen yhteydenpito on lähtökohtaisesti hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Yrityselämää tai työelämää tuntevien tahojen käytännön tieto epäkohdista ja uudistusehdotusten vaikutuksista on tärkeä osa tosiasiat ja erilaiset käsitykset tunnustavaa päätöksentekoa.

Yhtä tärkeää on, että päätöksentekoon tapahtuva vaikuttaminen on asiallista ja kansalaiset voivat luottaa edustajiensa toimintaan.

Pelisääntöjä vaikuttamisessa tarvitaan. Kun käsitykset hyväksytystä ja ei-hyväksytystä elävät ajassa, on myös päätöksentekijöiden oikeusturvan kannalta etu, että asiat on pohdittu ja saatettu kirjalliseen muotoon.

Viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana vaikuttamisessa ja sen järjestämisessä ovat nousseet isoon asemaan erilaiset viestintätoimistot. Maailmalla jo pitkään nähty ilmiö on rantautunut Suomeen sitä enemmän mitä enemmän etujärjestöjen rooli on heikentynyt ja ulkoistamisfilosofia yrityksissä on saanut valtaa.

Viestintätoimistossa taitaa tätä nykyä olla jo töissä yli sata henkilöä, kun kolme vuosikymmentä sitten en olisi pystynyt sanomaan yhtäkään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai yhteydenpitoon keskittynyttä toimistoa.

Eduskuntatalon vierailijoista on herännyt vilkas julkinen keskustelu muutaman toimittajan pyydettyä tietoa vierailijalistoista ja vielä erikseen edellyttäen saavansa tiedot sähköisesti.

Eduskunnassa vierailijoista valtaosa on muita kuin ammattimaisia lobbareita. Talossa käyvät niin virkamiehet kuin yksittäiset kansalaiset huolinensa. Pidän tärkeänä, että jatkossakin tavallisilla kansalaisilla on mahdollisuus tulla eduskuntaan asioidensa kanssa ilman julkista rekisteröintiä.

En ole tietoinen yhdestäkään eduskuntavieraan epäasiallisesta vaikuttamisyrityksestä. Sen sijaan tiedän, että eduskuntatalon ulkopuolella on jo paljon kirjavampaa asiointia.

Siksi huomiota ei kannattaisi keskustelussa kohdistaa niinkään eduskunnan vierailijalistoihin kuin lobbauksen pelisääntöihin ylipäänsä.

Eduskunnan puhemieskaudellani vein eteenpäin kansanedustajien sidonnaisuustietojen pakollisuutta ja pelisääntöjä vieraanvaraisuuteen. Eduskunta hyväksyikin sidonnaisuusilmoitusten pakollisuuden ja menettelytavat vieraanvaraisuutta vastaanotettaessa.

Valtiopäivien täysistunnossa ehdotin, että uudistustyötä jatkettaisiin laatimalla seuraavaksi pelisäännöt lobbaukseen. Tähän kuuluu työkseen vaikuttamista tekevien rekisteröinti ja käytännesääntöjen hyväksyminen.

Nyt olisi hyvä hetki tarttua tähän ajatukseen.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT