Vieraskolumnit

Vieraskolumni: Kuivuus

Ilkka Herlin
Vieraskolumnit 06.05.2015

Ilkka Herlin: "Kaliforniassa kärsitään pahimmasta kuivuudesta sitten 1800-luvun kultakuumeen vuosien."

Vieraillessamme Kaliforniassa viime tammikuussa, kiinnitin huomiota alueen laitumien heikkoon tilaan. Ne olivat aivan kaluttuja, vaikka eläimiä ei näkynyt juuri missään. Kysyin asiaa paikallisilta karjamiehiltä, jotka kertoivat että laitumet kärsivät pahimmasta kuivuudesta miesmuistiin. Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että 2015 tammikuu oli kuivin koskaan mitattu.

Eläimet on teurastettu rehun puutteen vuoksi.

Ennen vanhaan tuohon aikaan laitumilla lainehti vahva heinä. Lihan hinta hipoo taivaita, mutta myytävää ei ole. Keskilännen miehet kuulemma hierovat käsiään, koska lihakauppa käy hyvin niillä alueilla, joilla ei kuivuutta ole – vielä.

Ilmaston lämpeneminen kuivattaa sellaisiakin alueita, joilla sateet eivät välttämättä ole vähentyneet. Tämä johtuu yksinkertaisesti haihtumisen lisääntymisestä. Pahempi on tilanne sellaisilla alueilla, joilla sateetkin ovat vähentyneet. Erityisen paha on tilanne silloin kun alue on maailman ruoantuotannon parhaimmistoa eli Kaliforniassa.

Alueella kärsitään pahimmasta kuivuudesta sitten 1800-luvun kultakuumeen vuosien, joidenkin mukaan jopa 1 200 vuoteen.

Viranomaiset ovat kieltäneet nurmikoiden kastelun ja autojen pesun ilman letkuun asennettavaa suljettavaa venttiiliä, mutta se ei tunnu auttavan, sillä maatalous kastelujärjestelmineen kuluttaa yli 80 prosenttia vedestä. Yksistään manteliviljelmien kasteluun menee 9 prosenttia vedestä. Se on yhtä paljon kuin San Diegon ja Los Angelesin vedenkäyttö.

Viljelijät menettivät viime vuonna yli kaksi miljardia dollaria kuivuuden takia. Niinpä peltoja on jätetty kesannolle yhä suurempia määriä.

Tämä taas muodostaa yhä suuremman riskin, koska kun vettä sitten tulee, sitä tulee paljon kerralla. Ja kun sitä tulee kasvittomalle pellolle, seuraus on maanvyöry. Näin kävi jo viime syksynä: rankkasade ei lopettanut kuivuutta, mutta vei mennessään massoittain parasta viljelymaata.

Eroosio on yksi kuivuuden suurimmista riskeistä. Toinen on työpaikkojen menetys. Maataloudessa on jo nyt menetetty yli 18 000 työpaikkaa.

Kuitenkin suurin riski on pohjavesien kuluminen. Kun kasteluvettä porataan yhä syvemmältä, riski suolaveden lisääntymisestä pohjavesialueilla kasvaa alituisesti. Jos näin käy, koko paikallinen elämänmuoto käy kyseenalaiseksi.

Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että Kalifornian vuoriston lumivarannotkin ovat alimmillaan 25 vuoteen. Kun normaalisti kolmannes vedentarpeesta tulee vuorilta, nyt lunta ei ole kuin lumilautailijoiden iloksi. Syy tähän on tietenkin sama kuin muuhunkin kuivuuteen: lämmennyt ilma ja sateettomuus.

Tämä onkin juuri suurin muutoksen aiheuttaja. Lämpötilan nousu ja kuiva kausi tulevat yhtä aikaa. Tiedemiehet pelkäävät että tämä uusi riskitekijä voi suistaa Kalifornian ennen näkemättömään kuivuuskauteen. Sellaisia on toki ollut esihistoriallisena aikana.

Kaikilla meillä on tajunnassamme kuva intiaanien sadetanssista, mutta häkellyttävää on, että yhä nykyään moni pitää rukoilemista parhaana keinona kuivuuden voittamiseen. Itse pidän realistisimpana keinona hiilen sitomista maaperään ja siten ilmastonmuutoksen kääntämistä.

Kyse lienee vauhdista – ehdimmekö ennen kuin peruuttamaton katastrofi on valloillaan.