Maaseutu on Niinistön haaste

Presidentinvaalien tulos ei jätä sijaa jossitteluille. Kokoomuksen ehdokkaan Sauli Niinistön voitto vihreiden Pekka Haavistosta oli ylivoimainen. Niinistö sai äänistä yli 60 prosenttia Haaviston jäädessä alle 40 prosentin rajan. Koskaan aiemmin suorien presidentinvaalien historiassa ei ero ehdokkaiden välillä ole ollut näin suuri.

Vaalitaistelu sujui hyvin sävyisissä merkeissä. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että ehdokkaat tiesivät tilanteen varsin hyvin. Vaalitulos noudatti hämmästyttävän tarkasti vaalien alla tehtyjä gallupeja.

Ehdokkaiden välillä oli eroja, jotka kuitenkin häipyivät tai häivytettiin tarkoituksella vaalikamppailussa. Sekä Niinistö että Haavisto vetivät hajurakoa myös omiin puolueisiinsa.

Niinistö oli silmiinpistävän varovainen omissa Nato-kannoissaan, vaikka kokoomus ajaa Suomea Natoon ainakin ohjelmissaan.

Haavistosta taas kuoriutui yllättäen jopa maaseudun ystävä, joka tuomitsi eläinsuojiin tunkeutuvat salakuvaajat ja lausui lämpimiä sanoja kaivosteollisuuden merkityksestä Pohjois-Suomelle. Samaan aikaan vihreä ministeri Heidi Hautala nimitteli Lappia Suomen Kongoksi ja ympäristöministeri Ville Niinistö uhkaili Talvivaaran kaivosta sulkemisella.

Vaalien äänestysaktiivisuus putosi erittäin alas, alle 70 prosentin. Tähän tulokseen sisältyy vakava poliittinen viesti.

Osa äänestäjistä ei vaivautunut uurnille sen vuoksi, että tulos näytti selvältä. Osa jäi tarkoituksella kotiin tai jätti vaaliuurnaan tyhjän lipun.

Suuri osa äänestämättä jättäneistä oli sosialidemokraattien tai keskustan äänestäjiä, joilta puuttui oma ehdokas.

Paavo Väyrystä ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä suurin osa äänesti Niinistöä, eivät kuitenkaan kaikki. Osa jätti äänestämättä ja pieni osa meni Haaviston taakse.

Sama koski sosialidemokraatteja. Vaikka näkyvät demarit liputtivat Haaviston puolesta, ei Haavisto kelvannut rasvanahkaduuneille. Moni lähti pilkille mieluummin kuin äänestämään.

Vaaliasetelma esiteltiin valtamediassa suvaitsevaisuuden ja ahdasmielisyyden tai vaihtoehtoisesti liberalismin ja konservatismin välisenä valintana. Mediakohusta hyötyi erityisesti Haavisto, jolle löytyi paljon tukea myös viihdemaailmasta.

Todellisuudessa mistään tällaisesta asetelmasta ei ollut kysymys. Sauli Niinistö on tuskin yhtään vähemmän suvaitseva kuin Pekka Haavisto tai Suomen kansa keskimäärin. Ulkomaille lanseerattu kuva Suomesta jonkinlaisena barbariana on muutoinkin perinjuurin väärä. Suomalaiset ovat kehittäneet satoja vuosia omaperäistä kulttuuriaan ja sekä Niinistö että Haavisto ovat sen kulttuurin kasvatteja.

Se, että Niinistö voitti, perustui yksinomaan henkilöarvioon. Kansa luotti yksinkertaisesti Niinistöön enemmän kuin Haavistoon. Niinistö tunnetaan, hänen ajattelunsa ja tapansa toimia tiedetään. Kansalaiset eivät hurmaantuneet Sauliin, mutta ajattelivat, että hän hoitaa isänmaan asiat eikä tuota yllätyksiä.

Pohjois- ja Itä-Suomen protesti pitää poliitikkojen ottaa tosissaan. Osa maasta ja kansasta näyttää olevan sitä mieltä, että kaikki valta on luisunut Helsinkiin ja maakuntien äänellä ei ole enää väliä.

Poliittinen syrjäytyminen on vakava asia. Se kertoo siitä, että hyvinvointi Suomessa ei enää ole kaikkien etuoikeus.

Tässä asiassa presidentti Niinistö voisi arvojohtajana ottaa aloitteen käsiinsä. Niinistö on jo ilmoittanut, että hän perustaa ajatuspajan tai työryhmän tutkimaan syrjäytymistä. Olisi tärkeää, että Niinistön työryhmä ottaisi tutkiakseen myös maaseudun syrjäytymisen. Kun puoli Suomea on putoamassa kelkasta, on hälytyskellojen pakko soida.

Sauli Niinistöllä on kaikki mahdollisuudet nousta koko kansan presidentiksi. Tässä on ensimmäinen tilaisuus ojentaa kättä niille, jotka ovat menettämässä luottamuksensa järjestämään.