Politiikka ja talous

Kellojen siirto saa aivot hetkellisesti epävireeseen

Politiikka ja talous 22.03.2016

Aivoissa sijaitseva suprakiasmaattinen tumake on kuin kapellimestari, 
joka lyö tahtia 
soluorkesterin 
vuorokausirytmiin.


Stiina Hovi

Unettomuus on yleinen vaiva, ja se on lisääntynyt kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Noin 10 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä kärsii kroonistuneesta unettomuudesta. Satunnainen unettomuus vaivaa jopa kolmannesta työikäisistä.

Keskiverto aikuinen tarvitsee unta keskimäärin 7–8 tuntia vuorokaudessa. Suorituskyky alkaa heiketä jo vuorokauden valvomisen jälkeen.

THL:n unitutkija Erkki Kronholm selittää, että henkilökohtainen unen tarpeemme, myös se onko ihminen aamu- vai iltavirkku, on koodattu jokaisen solumme perimään. Tätä unen tarpeen rytmiä ohjailee aivojen hypotalamuksessa sijaitseva suprakiasmaattinen tumake, aivojen kello.

”Soluihin koodattu rytmi on kuin iso orkesteri. Jotta sen eri soittajat pystyisivät soittamaan samaa sinfoniaa oikeassa tahdissa, tarvitaan orkesterin johtaja, suprakiasmaattisen tumakkeen keskuskello. Sitä tahdistaa verkkokalvoille tuleva auringonvalo”, Kronholm kuvailee.

Kellon siirtäminen on hetken haitta

Vuorokausirytmit voivat mennä sekaisin monesta syystä. Viikonloppuna valvominen tai herääminen tavallista aikaisemmin väsyttää hetken, mutta rytmi korjaantuu yleensä kunnon yöunilla.

Useamman aikavyöhykkeen yli matkustanut tietää, että sopeutuminen uuden maan aikaan väsyttää useita päiviä.

Ensi sunnuntaina kellot siirretään jälleen kesäaikaan. Tarkkoihin vuorokausirytmeihin tottuneelle muutos aiheuttaa väsymystä, mutta suurin osa sopeutuu tunnin muutokseen päivässä tai kahdessa.

Kronholm huomauttaa, että kehon todellinen sopeutuminen vie aina pidempään.

”Se ei ole pelkästään sitä, miltä tuntuu, vaan todellinen kehon sopeutuminen näkyy vasta hormoni- ja veriarvoja mittaamalla.”

Tutkija kertoo, että kesäaikaan siirtymisen haitat näkyvät riittävän suuren otoksen tilastossa. Esimerkiksi Kanadassa kellojen siirron jälkeisenä maanantaina liikenneonnettomuuksien määrässä on havaittu piikki.

Pitkäaikaiseen unettomuuteen tutkija kehottaa puuttumaan ennen kuin se kroonistuu. Tärkeintä on päästä unettomuuden pelosta, ettei pelko ala ruokkia unettomuutta. Huolipäiväkirjan pitäminen saattaa ehkäistä yöllistä asioiden murehtimista.

Sänkyyn ei pidä jäädä pyörimään, jos uni ei tule. Lue, virkkaa, järjestele 
valokuvia, tutkija ohjeistaa. Alkoholi puolestaan huonontaa unen laatua.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT