Politiikka ja talous

Tuki vetää tuotantoa pohjoiseen

EU-jäsenyyden aikana suomalaisen maatalouden painopiste on siirtynyt pohjoisemmaksi, vaikka kuluttajat muuttavat kiihtyvällä tahdilla etelän kaupunkeihin.
Jukka Pasonen

Lehmä on Etelä-Suomessa yhä harvinaisempi näky.

Maidontuotanto on keskittynyt EU-jäsenyyden aikana Suomi-neidon vyötäisille, karkeasti Kokkola–Joensuu-linjan pohjoispuolelle. Maitoa seuraavat naudanlihantuotanto ja maatalouden rahavirrat muutenkin. Alueellisen pudotuspelin suurin häviäjä on maan kaakkoiskulma. Siellä kotieläintalous on romahtanut parissa vuosikymmenessä.

Keskittymisellä on paljon kielteisiä seurauksia. Kuljetusmatkat pitenevät, maaseutumaisema yksipuolistuu ja ravinteet kasaantuvat eri alueille kuin missä niitä tarvittaisiin.

Kehityksen siemen kylvettiin 1980-luvulla, kun Etelä-Suomen tiloja patistettiin ylituotannon takia luopumaan lehmistä, maatalouden rakennemuutosta tutkinut professori Jyrki Niemi arvioi. "Tuolloin viljan hintaa nostettiin niin paljon, että pienetkin tilat pärjäsivät pelkällä kasvinviljelyllä." Sillä on ollut kauaskantoiset seuraukset kotieläintalouden siirtymisessä pohjoiseen.

”Kotieläintuotannossa tukitasot olivat pohjoisessa korkeammat jo ennen EU-jäsenyyttä. Sama linja on jatkunut. ”Maatalouspolitiikka on ollut säilyttävää. On pidetty kiinni niistä alueellisista tukieroista, jotka meillä oli ennen EU-jäsenyyttä.”

Osastopäällikkö Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä on sorvannut tukiratkaisuja vuoroin MTK:n, EU:n ja ministeriön leivissä.

”Politiikan perusviritys on ollut sama hallituksesta riippumatta. On haluttu säilyttää tuotantomäärät eri alueilla", hän sanoo.

Lukujen valossa näyttää kuitenkin siltä, että osa maakunnista on voittanut, toiset ovat hävinneet. Pohjois-Savoon ja Keski-Pohjanmaalle virtasi toissa vuonna reaalisesti kymmenen prosenttia enemmän tukirahaa kuin EU-ajan alussa. Varsinais-Suomen tukipotista hävisi samaan aikaan viidennes. Artjoen mukaan alueelliset tukimuutokset johtavat harhaan, koska EU:ssa on useampaan otteeseen laskettu erityisesti maidon ja naudanlihan hintoja ja vastaavasti korotettu tukia. Maitomaakuntien tukien kasvu näyttää siten todellista suuremmalta.

Eri alueiden välinen kohtelu tukipolitiikassa on jatkuva kiistelyn aihe tuottajajärjestössä. Kapinaliikkeitä on viritelty vuosien varrella niin etelässä kuin pohjoisessakin.

”Lopputulos ei ole meidän tahtomme mukainen. Olisimme halunneet turvata tuotannon koko maassa”, MTK:n tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen sanoo. Alueellisia tukimuutoksia selittävät Lappalaisen mukaan Etelä-Suomen kansallisen tuen alasajo, pellonraivauksen tuoma pinta-alan kasvu sekä maidon tuotannon keskittyminen. Etelän ja pohjoisen tukialueiden riitelyn varjoon on jäänyt se, että tuotanto on siirtynyt myös idästä länteen. ”Itä–länsisuunnan kehitykseen ei ole MTK:ssa otettu samalla tavalla kantaa.”

Tukipolitiikan vaikutus on ollut Lappalaisen mielestä suurin maidontuotannossa. Lihapuolella iso vaikutus on hänen mielestään ollut teollisuuden päätöksillä, eli sillä mihin teurastamot on rakennettu. Lihan jalostus on keskittynyt Etelä-Pohjanmaalle ja Lounais-Suomeen. Karjaportin kaatuminen lopetti jalostuksen Lappeenrannassa ja Mikkelissä. ”Se selittää Kaakkois-Suomen synkkiä lukuja. Sianlihan tuotannon kasvu Pohjanmaalla taas perustuu pitkälti lihateollisuuden kilpailutilanteeseen”, Lappalainen sanoo.

HK Scanin taannoinen päätös irtisanoa sopimus parikkalalaisen emakkosikalan Sikacon kanssa kertoi yhtiön halusta keskittää tuotantoa lähelle omia tehtaita. Toimitusjohtaja Juha Gröhnin mukaan Atria ei yritä ajaa tuotantoa lähelle teurastamoita. ”Se, että Atria on keskittänyt jalostustaan, ei ole lopettanut alkutuotantoa mistään. Syyt ovat muualla kuin logistiikassa. ”Gröhnin mukaan Atria maksaa lihanhankintansa rahtikustannukset, eikä etäisyys vaikuta teurashinnoitteluun. ”Suoraa yhteyttä tilan ja teurastamon sijaintipaikoilla ei ole.”

Kuljetuskustannuksilla on ruokaketjussa ylipäätään pieni merkitys. S-ryhmässä logistiikkakustannusten osuus ruuan hinnasta on muutamia prosentteja. ”Suuret yksiköt tuovat tehokkuutta, mikä kompensoi nopeasti kuljetuskustannuksia”, hankintajohtaja Jari Simolin SOK:sta selittää. Kaupan kannalta on siis parempi, että liha tulee isosta teurastamosta, kuin se, että teurastamo sijaitsee lähellä kuluttajia. Lähiruokabuumi voi muuttaa tilannetta. Kaupasta halutaan yhä useammin oman maakunnan tuotteita.

”Uskon, että se voi lisätä tuotantoa lähellä asiakkaita.”

Yksittäisellä viljelijällä on tilallaan usein kaksi vaihtoehtoa. Lopettaminen tai laajentaminen. Laajentumishaluun vaikuttaa yllättävän paljon, mitä naapurit tekevät.

”Naapuritilojen investoinnit rohkaisevat toisiakin investoimaan. Syntyy alueellista osaamista, urakointipalveluja ja tehokkuus paranee”, Jyrki Niemi selittää myönteistä kierrettä. Laajentavien tilojen keskittymiä on syntynyt esimerkiksi Ylä-Savoon ja Kalajokilaaksoon. Merkitystä on myös sillä, mitä vaihtoehtoja maatalouden ulkopuolella on tarjolla. Etelä-Suomessa on helpompi panna eläimet pois ja siirtyä muihin töihin.

Kehityksen kääntäminen vaatisi rajuja muutoksia tukipolitiikkaan etelän hyväksi. ”Pienet muutokset eivät juuri vaikuttaisi. Kun kehitys on kerran lähtenyt johonkin suuntaan, sitä on vaikea kääntää.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Eteläkarjalaiset lihantuottajat kyllästyivät ilmastosyytöksiin: Lappeenrannan Maaseutumarkkinoilla nostetaan esiin maatilojen ympäristöteot

Jyrki Katainen kehotti suomalaisia: "Hakekaa EU-uralle!"

Kestävän maidontuotannon puolesta