Perjantain 3.12. lehden jakelussa on häiriöitä. Näköislehti ja verkkosisällöt ovat toistaiseksi vapaasti luettavissa.
Politiikka ja talous

KALAJUTTU Vähäsuolainen juttu, osa 2

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF

”Ette pojat usko, että minulla on nälkä”, Jussi palasi aiheeseen.

”Ostatko kaloja, jos ongitaan ja paistetaan”, Timo tokaisi.

”No ostan ostan, ihan varmasti ostan.”

”No, anna rahaa”, Timo tinkasi.

Jussi kaivoi muutaman kolikon taskusta ja ojensi ne Timolle.

”Jakakaa keskenänne, ja onkikaa niitä kaloja”, Jussi valitti surkealla äänellä. ”Minulla on niin helkutin kova nälkä, ettei Uhtuallakaan ollut.”

Ja mikä ettei! Kyllähän me pojat ongittiin, kun vielä maksukin saatiin. Sytytettiin nuotiokin tuohenpaloilla ja rannalta kerätyillä puunkalikoilla uuteen roihuun.

Mato onkeen, ja heti nousi muutama kirkaskylkinen, punasilmäinen särki rantatöyräälle. Perattiin kalat, pujotettiin ne tikkujen nokkaan ja ruvettiin hiilloksen päällä kypsentämään kaloja. Ei mennyt kauan, kun Jussi pääsi ruotimaan ensimmäistä kalaa.

Jussi söi särjen hyvällä ruokahalulla, mutta sanoi sitten:

”Muuten hyvää, mutta vähän on tuimaa. Pojat, laittakaa siihen toiseen kallaan enemmän suolaa.”

”Joo laitetaan”, Timo lupasi.

Toinen kala kypsyi syöntikelpoiseksi, tarjottiin ja Jussi söi. Mutta vieläkään kalassa ei ollut Jussin mielestä riittävästi suolaa. Lupasimme korjata tilanteen kolmannen kalan kohdalla, mutta ilmoitimme samalla, että alkuperäinen kauppamme koski vain kahta ensimmäistä kalaa. Jussi kaivoi muutaman kolikon taskustaan ja vaati seuraavaan kalaan reilusti suolaa. Krapula painoi päälle, Jussin ruumis kaipasi suolapiikkiä.

”Joo joo, laitetaan laitetaan”, vakuuttelimme kolmissa miehin.

Menimme taas onkimaan jokivarteen ja minä sanoin pojille:

”Lähteekö joku kysymään tuolta tienvarren teltoilta suolaa?”

”Mene ite.”

Avaan lähimmän teltan vetoketjun. Teltasta näkyy paljas miehen takapuoli, mies makaa akan päällä.

”Mitä helvettiä”, mies karjaisee.

”Suolaa…”

”Pois sieltä”, kuulen naisen sanovan.

Äänensävy säikäyttää, ryntään poikien luo rantaan.

”Saitko suolaa?” Matti kysyy. ”Kävitkö ees teltoilla.”

”Kävin.”

”Mitä ne sanoi?”

”Siellä makas alaston ukko akan päällä ja alako noitumaan, kun avasin teltan vetoketjun.”

”Ne oli hässimässä”, Timo tiesi.

”Mitä tekemässä?”

”Penskoja”, Matti valistaa.

”Ovat kuulemma laittaneet tuhkaa ennen vanhaan, jos ei ollut suolaa”, minä sanon. Toiset epäilevät tietojani, mutta suostuvat sitten.

Menemme nuotiolle ja alamme paistaa uutta kalaa. Metsuri-Matti ja Pentti, jotka ovat tulleet nuotiolle, haluavat hekin paistettua kalaa. Jussi maistaa kalaa, ja valittaa taas sen suolattomuutta. Huomaa sitten kalan sisään tungetun tuhkan.

”Saatana, tehän ootte sotkenu koko kalan, tahallaanko teitte, ei tätä voi syödä.”

Jussi ottaa tuhkasta nokkiinsa ja ilmoittaa, ettei aio ostaa meiltä enää yhtään kalaa.

Me menemme jokivarteen ja alamme onkia omaksi iloksemme. Hetken kuluttua kuulemme, että kilju on saanut nuotiolla istuvat miehet taas virkoamaan. Gramofoni on haettu nuotiolle. Matti Jurva alkaa laulaa Columbia-orkesterin säestyksellä: ”Oi Juliaana Juliaana kaunoinen… sinun poskes on purppurahohteinen…”

EERO PASO

Lapinjärvi

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Lue lisää

Varhaiskasvatuksen henkilöstö- mitoituksen kiertäminen loputtava

Jättilohia, suurhaukia, valkohai... Yli 5000 kalaa konservoinut Jukka Saari on ainoa lajiaan Suomessa

Ovatko myrkkytyynyjä höyryttävät hyttyskarkottimet turvallisia? – Oikein käytettynä ovat, vastaa asiantuntija

Koirien kiinnipitoaika alkaa sunnuntaina koko maassa