Perjantain 3.12. lehden jakelussa on häiriöitä. Näköislehti ja verkkosisällöt ovat toistaiseksi vapaasti luettavissa.
Politiikka ja talous

”Mitäpä tiedät radiatamännystä?”

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF

Puuseppänä hiljattain aloittaneen kaverini kysymys yllätti puhelimessa kesken työpäivän. Päässä löi hetken tyhjää ja vaihdoin sukkelasti puheenaihetta.

Keskustelun aikana googletin hätäpäissäni lajinimen ja vastaukseksi hakukone tarjosi kuvia saunan lauteista.

Suomalaiset takalistot siis painuvat

toisinaan Australian tai Chilen puuplantaaseilta rahdatulle mysteeripuulle.

Wikipedian mukaan lajin oikeampi

nimi on montereynmänty ja se on

kotoisin Kaliforniasta. Nopeakasvuisena lajina sitä on keksitty viljellä eteläisellä pallonpuoliskolla niin sahattavaksi kuin kuidutettavaksikin.

Kyseessähän taitaa olla melkoinen

superpuu! Plantaaseilla rungot pystykarsitaan niin tehokkaasti, että peräti kaksi kolmasosaa rungosta saadaan

oksattomaksi. Sahatavara tuntuu

kelpaavan joka paikkaan ja loppurungosta keitellään painopaperiin sopivaa sellua.


”Ilmeisesti Suomesta ei löydy

kaupallista toimijaa, joka myisi kohtuuhinnalla laadukasta kotimaista puusepän käyttöön sopivaa puuta”, kaverini jatkoi harmitteluaan.

Aiemmin olen tunnustanut hänelle olevani autuaan tietämätön tervalepän ja muiden harvemmin kaupankäynnin kohteena olevien puulajien pystykauppahinnoista.

Sen paremmin en ole perehtynyt

siihen, poimitaanko laatutyviä korjuissa sivuun tai miten suuri osa hellästi

pystykarsituista koivikoista välttää

vaneritehtaan ja päätyy puusepän

verstaalle.


Todellista A-luokan tukkia löytyy

leimikosta yleensä vain pieniä määriä ja kuljetusetäisyydet tarvitsijan verstaalle saattavat nousta huimiksi.

Pieniä määriä laadukasta puuta

käyttävä käsityöläinen ei toimi samalla

tavalla kuin suursaha, jota muutamat poikaoksat ja lahot rungot eivät hetkauta suuntaan tai toiseen.

Puusepänpuun kuivaus on aikaavievää

puuhaa. Pari vuotta pihalla taapelissa

maattuaan puu tuodaan sisälle kuivamaan lopulliseen viiden prosentin käyttökosteuteensa. Ilman uunia sitä saa

odotella kauan.

Kun puun kaatohetki on jo kauan sitten

häipynyt lähimuistin lokeroista, on aika tarkastaa lopputulos. Minkälaisia

halkeamia kuivauksessa on lopulta

päässyt syntymään tai onko sinistäjäsieni löytänyt tiensä ulkotaapeliin.

Vuosien saatossa hintakin on noussut huimasti. Esimerkiksi parhaan laadun koivu maksaa noin viisitoistakertaisesti sen, mitä MT:n puukauppajutussa keskiviikkoisin lukee.


Muodissa tuntuukin olevan puun kierrätys. Esimerkiksi vanhat ovet

taipuvat ihmeen näppärästi pöytälevyiksi.

Myös puistopuut kelpaavat monille puusepille. Kaupunkien kaataessa

kujannepuita hätävarjelun liioitteluna käsityöläinen kiittää erikoisesta ja

edullisesta materiaalista.

Puun muodot ja mutkat, viatkin,

jätetään estoitta näkyviin ja puuseppä työstää materiaaliaan tapauskohtaisesti.


Pakko on puunsaannin vaikeuksista huolimatta ihmetellä ulkomaisen puun menekkiä. Olisiko tarpeen kehitellä kotimaiselle lähipuulle alkuperämerkintä?

On kumma, jos näin metsäisestä

maasta ei muka löydy enää tarpeeksi haapaa tai muuta sopivan siloista puuta laudetarpeiksi.

CE-luokitettu tai sertifioitu puu voi tulla mistäpäin tahansa, mutta ainakin omaa mieltäni piristäisi saunoessa

tietää istuvani lähistöllä kasvaneen puun päällä.

antti.hirsaho@

maaseuduntulevaisuus.fi

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Lue lisää

Puukauppa ylitti viime viikolla puolen miljoonan kuutiometrin rajan

Puukauppa jatkui toukokuussa vaisuna

Puukauppa vilkastumassa vaisun alkuvuoden jälkeen – sekä tukille että kuitupuulle on nyt kysyntää

Puukaupassa tehtiin alkuvuoden ennätys viime viikolla