Viestinnän merkitys politiikassa on viime aikoina korostunut, sanoo poliittisen viestinnän tutkija Pekka Isotalus: "Nykyisellään valtakunnan kärkipoliitikot tarvitsevat siihen apua" - Politiikka - Maaseudun Tulevaisuus
Politiikka

Viestinnän merkitys politiikassa on viime aikoina korostunut, sanoo poliittisen viestinnän tutkija Pekka Isotalus: "Nykyisellään valtakunnan kärkipoliitikot tarvitsevat siihen apua"

Sukupuoli vaikuttaa poliitikon rooliin edelleen, vaikka ero onkin kaventumaan päin. ”Olisi hauska nähdä, miten sukupuoli näyttäytyy hallituksen sisällä nyt, kun kaikki avainministerit ovat naisia”, Isotalus toteaa.
Carolina Husu
Pekka Isotaluksen mukaan median ja poliitikkojen välinen jännite on hyväkin asia, sillä viestimet eivät saa olla liian myötäsukaisia poliitikkoja vastaan.

Entisen valtiovarainministerin Katri Kulmunin (kesk.) viestintäkoulutuksista nousi kohu, joka johti lopulta hänen eroonsa ministerin tehtävistä.

Kohun ytimessä ei niinkään ollut itse koulutus. vaan närää herätti 50 000 euron hinta, ja se, että koulutuksessa oli harjoiteltu paitsi ministerin myös puolueen puheenjohtajan pestiin kuuluvia tilanteita.

Lisäksi Kulmunin avustaja oli painokkaasti vaatinut koulutuksen tilaamista juuri tietyltä yhtiöltä, Tekiriltä, ja sen perustajalta Harri Saukkomaalta. Saukkomaa on myös Maaseudun Tulevaisuutta julkaisevan Viestilehdet Oy:n hallituksen jäsen.

”Politiikka ei toimi ilman viestintää tai mediaa. Se on vaativa ja olennainen osa poliitikon työtä”, Saukkomaa sanoo.

”Luulen, että johtavien poliitikkojen jonkinlainen valmennus on aika yleistä, ja se on ihan hyvä. Kyllä valmennuksesta hyötyvät kaikki, jotka joutuvat olemaan esillä julkisuudessa ja mediassa, eikä siinä ole mitään mystistä.”

Saukkomaa ei halua kommentoida Kulmunin tapausta erityisesti. Hän arvioi kuitenkin, että vaikka median ja politiikan välillä on aina ollut jännitettä, sosiaalisen median mukaantulo on hankaloittanut viestintää ja lisännyt kohuja.

”Kaikenlaiset kohut, joissa on mukana sosiaalinen media ja moraalinen närkästysmomentti, ovat kiihtyneet. Se aika, mitä poliitikoilla on miettiä sanomisiaan ja keskittyä siihen, on vähentynyt.”

Viime syksyn jälkeen eroa on anonut kolme ministeriä, joista pääministeri Antti Rinne (sd.) ja Kulmuni lopulta erosivat. Lisäksi kansanedustaja Ano Turtiainen (ps.) erotettiin eduskuntaryhmästään ja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan kumoamisesta äänestettiin.

Turtiaisen kohtaloksi koituivat hänen Twitterissä julkaisemansa rasistiset törkeydet, ja Mäenpää puhui rasistisesti eduskunnassa. Rinteen ero ja Sirpa Paateron (sd.) ero­anomus taas liittyivät postijupakkaan.

Samalla aikavälillä kohussa ovat rypeneet myös ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.), ensin johtamistyylinsä ja sitten salailtuina pidettyjen al-Hol-kotiutusten vuoksi, sekä työministeri Tuula Haatainen (sd.), jonka vastuualueella oleva Huoltovarmuuskeskus sekoili tilatessaan hengityssuojaimia.

Onko politiikkojen viestintä siis hankalampaa kuin ennen?

Kyllä näin varmasti on, vastaa poliittista viestintää tutkinut Tampereen yliopiston puheviestinnän professori ­Pekka Isotalus.

”Jos ajatellaan vaan politiikkaa, kyllä sekin on koko ajan haastavampaa. Asiat ovat monimutkaisempia, ja päätösten vaikutuksia on yhä hankalampaa ennakoida. Samalla viestinnästä on tullut kaiken aikaa vaativampaa ja monikanavaisempaa kuin ennen.”

Puhetaito on ollut poliitikolle keskeinen siitä asti, kun kansa on valinnut valtaapitäviä ja ehdokkaiden on täytynyt vakuuttaa äänestäjät. Tämä tarve ei Isotaluksen mukaan ole kadonnut minnekään, vaan kasvokkain puhumisen taito on poliitikolle edelleen äärimmäisen tärkeä.

Viime vuosisadan alussa mukaan tulivat myös järjestäytynyt vapaa lehdistö ja radio sekä myöhemmin televisio, joiden kautta nykypoliitikon täytyy osata esiintyä edukseen. Viime vuosikymmeninä median vaikutus on vain kasvanut, ja nykyisin myös some pitää ottaa huomioon.

Kaikki tämä pitäisi hallita vielä politiikan asioiden lisäksi.

Median ja politiikan logiikat ovat erilaiset. Poliitikkojen voi olla hankala ymmärtää, miksi mediaa kiinnostaa se mikä kiinnostaa. Osa heistä kokee raskaaksi, että pitää olla tavoitettavissa kaiken aikaa ja olla mielipide kaikesta.”

Isotaluksen mukaan valtakunnan kärkipoliitikkojen on lähes mahdoton selvitä viestinnästä ilman apua muun työn ohessa. Viestinnän ammattilaisten tuleminen puolueisiin ja poliittisiin instituutioihin on ollut trendi jo pitkään.

Tärkein viestintätaito on hänen mukaansa kuunteleminen. Kansalta tulleet toiveet ja muutostarpeet pitäisi sitten osata muotoilla niin, että ne menevät päätöksentekoelimissä läpi.

”Politiikassa pitää puhua tietyllä tavalla ja käyttää oikeita termejä antaakseen itsestään uskottavan ja pätevän vaikutelman. Tämä jää sitten osalle poliitikoista päälle, ja he puhuvat kansalle sellaisella tavalla ja sellaisin termein, joita kansalaiset eivät ymmärrä.”

Pääministeri Sanna Marin (sd.) ja hänen hallituksensa on saanut viestinnästä todella hyviä arvioita koronakriisin hoidon aikana. Hallitus on ollut kriisin siivittämänä gallupeissa ylivoimaisesti kaikkien aikojen suosituin.

Isotaluksen mukaan Marinin viestintää on kuitenkin myös kritisoitu siitä, että hän vastaa aina samanlaisilla lauseilla ja käyttää samoja sanoja.

”Hän on ottanut tiukan linjan siinä, että ei lähde spekuloimaan millään eikä tee niitä virheitä kuin edeltäjänsä. Joidenkin mielestä hän ei vastaa aina siihen, mitä kysytään.”

Marinin motto ”asiat ratkaisevat” on totta vain puoliksi. Hyvässä poliittisessa viestissä yhdistyvät sekä sisältö että muoto.

”Ja kyllähän politiikassa tärkeää on myös ajoitus. Ei voi sanoa, että asioiden merkitys olisi vähentynyt, mutta kyllä viestinnän merkitys on viime aikoina korostunut.”

Poliittinen viestintä on edelleen myös sukupuolikysymys, ja naispoliitikkoja arvioidaan tiheämmällä seulalla kuin miehiä. Tästä Isotalus mainitsee esimerkin Saksasta.

Kun liittokansleri Angela Merkel piti puheen, jossa empaattisuus oli selkeästi nähtävissä, hänestä puhuttiin maan äitinä ja empaattisuus käsiteltiin sukupuolisidonnaisena­­ ­asiana.

”Meidän hallituksemme kärkihahmot eivät ole korostuneeseen empaattisuuteen – voisiko sanoa – sortuneet, vaan ovat pysyneet asialinjalla, mikä on toiminut hyvin.”

Hän muistuttaa, että tutkimustulokset tulevat aina joitain vuosia jälkijunassa, mutta uskoo eron olevan kaventumaan päin. Esimerkiksi ulkonäköön ja pukeutumiseen liittyvä kommentointi on vähäisempää kuin ennen.

”Toisaalta se tutkimustieto, mitä meillä on, näyttää, että sukupuolella on merkitystä erityisesti hallituksen ja puolueiden sisällä”, hän lisää.

”Olisi hauska nähdä, miten sukupuoli näyttäytyy hallituksen sisällä nyt, kun kaikki avainministerit ovat naisia.”

Media on poliitikoille hyvä renki ja huono isäntä, ja poliitikkojen suhde mediaan on usein jännitteinen ja risti­riitainen.

”Rivipoliitikolla keskeistä on saada mediahuomiota, ja uutiskynnyksen ylittäminen on tärkeä taito. Ministeri­tasolla taas ei tarvitse kuin suu avata, niin on jo otsikoissa. Heidän ei tarvitse panostaa julkisuuteen pääsyyn, mutta viesti pitää muotoilla niin, että se puhuttelee kansalaisia ja edistää heidän poliittisia päämääriään”, Isotalus selittää.

Yksittäisten mediaesiintymisten vaikutus uran tai vaalien lopputulosten kannalta on yleensä kuitenkin pieni, mikäli kyseessä ei ole täysi katastrofi tai suuri onnistuminen aiemmin tuntemattomalta poliitikolta.

Esimerkiksi Pekka Haavisto esiintyi 1980-luvulla ensimmäisessä televisioväittelyssään niin hyvin, että hän nousi kansalliseen tietoisuuteen ja eduskuntaan. Myös ­Alexander Stubb (kok.) sai nousussaan pelkkiä kehuja ja kritiikitöntä palautetta medialta.

Antti Rinteen tapauksessa viestintä taas kääntyi poliittiseksi tappioksi. Hän puhui ristiriitaisesti ja sanoi asioita, jotka eivät kaikkien mielestä pitäneet paikkaansa. Rinne toimii esimerkkinä myös siitä, miten erilaiset viestimet luovat erilaisia haasteita.

”Ennen viime vaaleja monet odottivat, että Rinne saattaa todella epäonnistua television vaalikeskusteluissa, sillä hän ei todellakaan sopinut televisioon. Monet, jotka ovat Rinteen tavanneet, sanovat kuitenkin, että hän on kasvokkain hyvinkin miellyttävä ja jopa innostava poliitikko”, Isotalus kertoo.

Lue lisää

Kulmunia valmentanut viestintäkonsultti: Ministerin ja puheenjohtajan rooleja on varmaan toisinaan vaikea erottaa toisistaan

Harri Saukkomaa Carunan väliaikaiseksi viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajaksi

Ollila

Kaivosala murehti mielikuvia