Politiikka

Lähteekö Esko Aho presidenttikisaan, entä mitä mieltä hän on Paavo Väyrysestä? "Kirjoittaessa tuli esille asioita, joita tämän ajan ihmiset eivät tiedä"

Aho kertoo uudessa kirjassaan läpi yhtä vuotta, mutta samalla koko Suomen lähihistoriaa.
Jarkko Sirkiä
"Järkevyydestä en osaa sanoa, mutta ainahan hallituksessa jonkun pitää olla, eikä vaalitulos jättänyt paljon vaihtoehtoja", Esko Aho sanoo keskustan hallitusvastuusta. "Mutta puoluehan on haastavan tilanteen edessä. Puolueiden pitää luoda nahkansa säännöllisin väliajoin, muuten niillä ei ole menestymisen mahdollisuuksia. On jännä juttu, kuinka paljon meillä on uskoa siihen, että se miten on ennenkin tehty, riittää."

Kolmen prosentin palkankorotukset, kilpailijoita kalliimpi työvoima, valtion, yritysten ja kotitalouksien velkaantuminen ja sijoittajatarinat lehdissä.

"Velkakuplan puhkeamista ja neuvostokaupan romahdusta seuranneella lamalla ja nykyhetkellä on paljon yhteistä", entinen pääministeri Esko Aho sanoo.

Suurin ero on, että aiemmin ongelmia saatettiin hoitaa devalvoimalla markka, mutta nyt tarvittaisin rakenneuudistuksia.

"Kuvittelimme, että siirtyminen euroon mahdollistaa entisen menon jatkumisen. Nyt kun toimintaympäristö vaatisi isoja muutoksia, olemme sitten vaikeuksissa", Aho sanoo MT:n haastattelussa.

Hän muistuttaa, että maataloudenkin piti muuttaa sodanjälkeisiin oloihin luotua toimintamalliaan.

"Muutoksen vastustus olisi onnistunut ehkä jonkin aikaa, mutta rakennetta piti joka tapauksessa uudistaa. Luulen kaikkien viljelijöiden myöntävän tämän."

Paremmin pärjännyt Ruotsi ei liittynyt euroon, eikä myöskään turvautunut kruunun devalvointiin, vaan työmarkkinoiden ja julkisen talouden uudistuksiin.

Suomi pääsi kuitenkin vuosina 1993–2008 irti velkaantumisestaan ja kansantuote kasvoi 40 prosenttia.

"Nykyisellä 15 vuoden jaksolla vuoteen 2023 kansantuote ei kasva lainkaan, vaan ehkä supistuu. Tässä on suomen ongelmien ydin."

Ahon mielestä pienen ja ikääntymisen myötä vääjäämättä työvoimapulaa potevan Suomen pitäisi panostaa digitalisaatioon, joka voi tuoda luoda kilpailukykyä teollisuuteen ja parantaa palvelujen laatua kustannuksia lisäämättä.

Toinen "valtava mahdollisuus" Suomelle on biotalous.

"Ihmiset puhuvat puuvillapaita päällä luonnon pelastamisesta, vaikka puuvillan tuotanto on suuri taakka verrattuna puupohjaisiin materiaaleihin. Maailmalla on ällistyttävän paljon rahaa, joka haluaa sijoittaa biotalouteen. Mutta me Suomessa emme vielä ymmärrä, että olemme biotalouden suurvalta. Ja me keskustellaan turpeen verotuksesta", Aho sanoo.

Myöskään suomalaisten metsäfirmojen isänmaallisuuta ei pitäisi miettiä, vaan kasvua niiden kanssa.

"Kansainvälistyneillä suuryrityksillä on elintärkeä tehtävä, kun yritämme vahvistaa suomalaista osaamista. Meillä oli jo 1960-luvulta lähtien luotu mobiiliteknologiaan vahvuuksia, ja onneksi Nokia pystyi realisoimaan ne."

Nokian myyminen Ericssonille Ruotsiin oli lähellä, mutta se nousi suomalaistähdeksi telealan vapauttamisen ansiosta. Aho kertoo tämän uudessa kirjassaan nimeltä 1991. Sujuva teos käy läpi tuon yhden vuoden lisäksi Suomen koko lähihistoriaa.

Kimmoke kirjaan syntyi presidentti Mauno Koivistoa koskevan elämänkertadokumentin teon yhteydessä. Aholla oli runsas oma arkisto, vaikka presidentin huhtikuussa 1993 pääministerille antama sanelunauhuri jäikin harmillisen vähälle käytölle.

Luonnollisesti Aho käy omasta näkövinkkelistään läpi lamaan liukumista ja EU-jäsenyyttä edeltäneitä kiemuroita. Osa asioista näkyy nyt toisin kuin tilanteen ollessa päällä.

"Kirjoittaessa tuli esille asioita, joita tämän ajan ihmiset eivät tiedä, sen ajan eläneet eivät muista ja osa käsityksistä on muuttunut. Esimerkiksi Koivisto oli paljon monikerroksisempi kuin luulin. Ja kun vaikeuksien ajatellaan alkaneen vuoden 1991 devalvaatiosta, itse asiassa talouskasvun vaikeudet olivat silloin jo ohi, koska nopea syöksy alkoi jo vuonna 1990. Paras oivallukseni on ollut, että onnistumisista oppii."

Pudotuksesta puolet selittyy Neuvostoliiton ja idänkaupan romahduksella ja loput isolta osin "holtittomalla velanotolla". Samaan syssyyn osuivat myös markan heikkeneminen ja Suomen EU-jäsenyyden hakeminen.

Aho muistuttaa, että kohua herättäneestä Hornetien hankinnasta vuonna 1992 ja Nokian romahduksesta povatusta kuoliniskusta Suomelle ei ole näkynyt väitöskirjoja, mutta niissä kävi lopulta hyvin.

Korona sen sijaan jättää pysyvät jälkensä yhteiskuntiin.

"Lähivuosien yhteiskunnalliset päättäjät joutuvat tekemään valtavan määrän päätöksiä, joihin kansalaiset ovat huonosti valmistautuneet. Massiivisella velkaantumisella hankimme aikaa niiden tekemiseen ja lievitämme eteen kasautuvia sopeutumisongelmia", hän kirjoittaa.

Niin tehtiin 1990-luvulla. Lisäaika pitää käyttää uudistuksiin eli työmarkkinoiden joustoista ja Suomen kilpailukyvystä huolehtimiseen.

"Hyvinvoinnin perusta täytyy rakentaa osin uusiksi. Se on poliittisesti epäkiitollista ja raskastakin, mutta sitä varten yhteiskunnalliset päättäjät on valittu."

Vaalikirjasta ei ole kyse, Aho sanoo. Hän on koettanut tehdä sen kaikille tasapuolisesti, joten saman henkilön tekemiset voivat näkyä sekä huonossa että valossa, esimerkkinä Paavo Väyrynen.

Ahon mukaan Suomen EU-jäsenyys edellytti elintarviketalouden tukea, mutta oli varsinaisesti Väyrysen myötämielisyyden ansiota, että Suomi haki jäsenyyttä EY:ssä, Euroopan neuvostossa ja lopulta EU:ssa.

"Yhteistyö Paavo Väyrysen kanssa ei kaikissa asioissa sujunut kitkatta, mutta EY-jäsenyyshakemuksen valmistelussa olimme samalla puolella. Hankkeella ei olisi ollut keskustassa minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia, jos Väyrynen olisi asettunut poikkiteloin", Aho kirjoittaa.

Kiintoisina yksityiskohtina poimittakoon, että Aho toivoi Jörn Donneria hallitukseensa kulttuuriministeriksi ja että nykyisen työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilän isä Aaro Lintilä noitui eduskunnasta pysyvästi pudottuaan näin: ”Minä ainakaan en tiedä mitään yhtä epäluotettavaa kuin suomalainen äänestäjä.”

Entä ne vuoden 2024 presidentinvaalit, aiotko lähteä mukaan?

"Se ei kuulu suunnitelmiini."

Esko Tapani Aho

Syntynyt 20. toukokuuta 1954 Vetelissä

Valtiotieteiden maisteri

Keskustan puheenjohtaja vuosina 1990–2002

Suomen pääministeri vuosina 1991–1995, kansanedustaja 1983–2003

Tarja Halosen vastaehdokas vuoden 2000 presidentinvaalien toisella kierroksella.

Nykyiset toimet: Sberbankin hallintoneuvoston jäsen, Cinia Oy:n ja Adven Groupin hallitusten puheenjohtaja, Euroopan metsäinstituutin (EFI) ja J. P. Morganin EMEA-alueen neuvonantaja

Politiikan jälkeen: Sitran yliasiamies, Nokian yhteiskuntasuhdejohtaja ja johtokunnan jäsen, Senior Fellow Harvardin yliopistossa, East Officen hallituksen puheenjohtajana

Asuu Espoossa

Vaimo ja neljä aikuista lasta

Lue lisää

Euroopan kuluttajakeskukset varoittavat lennonvaraussivustoista – kuluttajaongelmat korostuneet korona-aikana

Belgiassa, Venäjällä ja Ukrainassa rikottiin koronatartuntojen ennätyksiä

IFK Mariehamnin uudet tartunnat saivat puhelimen tuuttaamaan varattua

MT selvitti: Pelko lomittajapulasta ei toteutunut – kotieläintiloille riitti sijaisia koronasta huolimatta