Politiikka

Kunnat pyörittävät miljardien bisneksiä yhteisillä rahoilla

Kunnat harjoittavat laajaa liiketoimintaa omistamissaan yhtiöissä, liikelaitoksissa ja muissa yksiköissä. Kilpailevatko ne reilusti?
Sanne Katainen
Koukkujärven jätekeskus vastaanottaa muun muassa puujätettä. Läheisellä kiertotalousalueella on useita toimijoita, jotka käsittelevät sitä.

Mikä yhdistää vartiointia, kiinteistönhuoltoa, pitopalvelua, rakentamista ja työterveyshuoltoa?

Ne ovat palveluita, joita kunnat tuottavat itse tai omistamiensa yhtiöiden ja liikelaitosten kautta. Samoilla apajilla kilpailevat yksityiset yritykset.

Vuonna 2008 kuntayhtiöiden liikevaihto ilman asunto- ja kiinteistöyhtiöitä oli 9,5 miljardia euroa ja liikelaitosten 2,7 miljardia euroa. Luvut ovat peräisin elinkeinoelämän järjestöjen marraskuussa julkaisemasta raportista.

Kuntayhtiöiden liikevaihto on yli viisinkertaistunut 1990-luvun alusta. Yhtiöiden määrä on kasvanut samalla, kun liikelaitosten määrä on vähentynyt. Muutoksen taustalla on kilpailulainsäädäntö, joka on pakottanut kuntia yhtiöittämään ulkopuolisille markkinoille suuntautuvan toiminnan.

Yhtiöittämispakko ei koske kuntien lakisääteisiä tehtäviä.

Elinkeinoelämän järjestöt kaventaisivat kuntien liiketoimintaa entisestään ja kieltäisivät hankinnat kuntien omilta yhtiöiltä ilman kilpailutusta.

Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen perustelee kuntien suitsimista sillä, että kunnallinen elinkeinotoiminta syö tilaa yrittäjiltä ja vie veroeuroja.

”Monelle yritykselle kunta voisi olla merkittävä asiakas, jonka avulla yritys voi päästä kasvu-uralle ja jopa kansainvälistyä. Toisaalta kunnan ei tarvitse tehdä investointejaan itse.”

Yli puolet kuntayhtiöiden liikevaihdosta syntyy kuntien perinteisissä toiminnoissa, kuten sähköyhtiöissä. Niihin järjestöjen kritiikki ei kohdistu.

”Emme me niitä halua nostaa tikun nokkaan. On luontevaa, että kunnat ovat mukana energia- ja vesihuollossa.”

Kari Salonen
Helsingin kaupungin omistama Palmia Oy haluaa kasvaa Helsinkiä laajemmalle, koska kotikaupungin kilpailutukset eivät tuo riittävästi kannattavuutta. Riihimäen kaupunki vältti investoinnin uuteen keskuskeittiöön ulkoistamalla koulujen ja päiväkotien ruokapalvelun yhtiölle. Jaana Vilenius toimii keittäjänä Herajoen koululla.

Yksi suurimmista kuntaomisteisista yhtiöistä on ruoka-, siivous-, turvallisuus- ja kiinteistöalalla toimiva Palmia.

Palmian omistaa Helsingin kaupunki. Yhtiönä se on toiminut vuodesta 2015, kun aiempi liikelaitos oli pakko yhtiöittää.

Palmiaa voi pitää malliesimerkkinä kunnallisten palvelujen sopeutumisesta markkinaehtoiseen kilpailuun.

Liikelaitosaikaan verrattuna Palmian katteet ovat laskeneet. Palmia on tuottanut voittoa vuosina 2015, 2016 ja 2018.

Palmia on kasvanut, vaikka osan Helsingin kaupungin kilpailutuksista ovat vieneet muut yhtiöt. Kasvu on onnistunut laajentamalla toimintaa valtakunnalliseksi. Palmia on ostanut muita yrityksiä ja osallistunut kilpailutuksiin eri puolilla maata.

Kouluruokailua Palmia pyörittää pääkaupunkiseudun lisäksi Riihimäellä, Hämeenlinnassa ja Turussa.

Vuoden 2020 aikana yhtiö on laajentanut esimerkiksi siivouspalveluitaan Tampereella.

Toimitusjohtaja Nina Rokkilan mukaan Palmia kilpailee markkinaehtoisesti yksityisten yritysten kanssa. Kasvu Helsingin ulkopuolelle johtuu kasvun ja kannattavuuden turvaamisesta.

”Yhtiön on ollut pakko laatia strategia, jolla pystytään kompensoimaan liikevaihdon ja katteen menetys. Helsingin oman toiminnan ja ylipäänsä vain Helsingissä tapahtuva kilpailutus ei ole ollut mittakaavaltaan riittävää kompensoimaan menetystä. Tästä syystä on ollut luontevaa edetä kilpailutuksissa myös muualla Suomessa.”

Pentikäinen toteaa Palmiasta, ettei se markkinaehtoisena kilpailijana ole kuntayhtiö ”pahimmasta päästä”. Hän kuitenkin ihmettelee, miksi kaupungin pitää pyörittää laajaa monialayhtiötä.

”Palmia ottaa riskiä ympäri maata Helsingin veronmaksajien kustannuksella. Onko se sellaista riskinottoa mitä kuntayhtiön pitäisi ollenkaan lähteä tekemään? Jos yhtiö myytäisiin, olen varma että sille löytyisi jollain aikavälillä yksityinen omistaja.”

Koronapandemian takia riski on osin realisoitunut. Rokkilan mukaan Palmian ravintolaliiketoiminnan liikevaihto laski viime vuonna jopa 80 prosenttia. Koko yhtiön liikevaihto laskee koronan takia noin 15 prosenttia. Helsingin kaupungin asettamat tulostavoitteet Palmialle ovat laskeneet viimevuotisiin verrattuna.

Siihen, pitäisikö kaupungin omistaa Palmia vai luopua siitä, Rokkila ei ota kantaa.

”Keskustelu värittyy niin, että Helsinki olisi pyrkinyt tähän asetelmaan. Tilannehan on se, että Palmia on yhtiöitetty lainsäädännön velvoitteiden takia. Nyt tämä on kestävää toimintaa, jonka Helsinki voi halutessaan pitkään omistaa.”

Rokkila huomauttaa, että Palmia on markkinoilla toimivista ruokapalveluyhtiöistä ainoa, joka vannoo kotimaisuuden nimiin. Myös omistus on ainoana kotimainen sen jälkeen, kun Fazer myi toimintonsa Compass Groupille.

”Suomalaisten raaka-aineiden osuus potentiaalista on 100 prosenttia ja näemme asian kaupallisena etuna. Hankintastrategiamme perustuu suomalaisten raaka-aineiden käyttöön ja lähituottajien kanssa tehtävään yhteistyöhön.”

Kari Salonen
Kouluruuan tarjoajan vaihtuminen vuonna 2019 herätti aluksi kriittistä keskustelua riihimäkeläisten Facebook-ryhmässä. Herajoen koulussa ruokailemassa Viola Antinaho (vas), Sophie Miller, Emma Knaapinen, Lenni Jaakkola ja Urho Ovaska.

Ongelmallisempia kuin Palmian tapaiset, markkinaehtoisesti kilpailevat kuntayritykset ovat kuntien niin sanotut sidosyksikköyhtiöt. Kunnat voivat ostaa niiltä tuotteita ja palveluita ilman kilpailutusta.

Sidosyksikköasemaan riittää pieni omistusosuus yhtiöstä ja ehtona on lisäksi, että yhtiön myynti muille kuin omistajilleen on alle viisi prosenttia liikevaihdosta ja enintään 0,5 miljoonaa euroa.

Viiden prosentin ja puolen miljoonan raja on melko tuore tiukennus edellisen hallituksen kaudelta. Poliittisesti lakimuutos ei ollut yksimielinen. Keskusta olisi sallinut sidosyksiköille laajemmat oikeudet harjoittaa liiketoimintaa.

Keskustan kantaa eduskunnan talousvaliokunnassa puolusti kansanedustaja Arto Pirttilahti (kesk.). Pirttilahti huomauttaa, että Suomessa ulosmyyntiraja on tiukempi kuin muissa EU-maissa. Hänen mielestään liian tiukat säännöt vaikeuttavat kuntien ja yksityisen sektorin yhteistyötä.

Jos sidosyksiköiden ulosmyynti kiellettäisiin, esimerkiksi sairaala ei voisi sujuvasti myydä oheispalveluja samassa rakennuksessa sijaitsevalle yksityiselle lääkäriasemalle.

”Julkisella toimijalla on vastuu varautua poikkeuksiin ja kysynnän muutoksiin, se joutuu investoimaan ylimääräiseen kapasiteettiin. Ylimääräisen kapasiteetin hyödyntämisen markkinoilla pitäisi olla kilpailuneutraalia”, Pirttilahti linjaa.

Merkittäviä sidosyksikköyhtiöitä ovat esimerkiksi henkilöstö- ja taloushallinnon palveluja tarjoava Sarastia ja ict-palveluja tuottava Tiera.

Niiden tausta-ajatuksena on, että suuret, yhteiset yhtiöt kykenisivät tarjoamaan kaikkien kuntien tarvitsemia palveluita tehokkaasti. Tieran liikevaihto oli viime vuonna noin 25 ja Sarastian 80 miljoonaa euroa.

Kanta-Hämeessä sijaitsevan, reilun 8 000 asukkaan Hausjärven kunnanjohtajan Pekka Määttäsen mukaan toiveet suuren mittakaavan eduista eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Ongelma on, että yksittäisen kunnan ääni ei kuulu päätöksenteossa.

”Ne eivät ole tuoneet kaivattua volyymihyötyä. Palvelu on ollut huonoa ja kustannukset ovat nousseet.”

Määttänen asettaisi katon sidosyksikköyritysten koolle, mutta ei kieltäisi niitä kokonaan, sillä osa kuntayhtiöistä toimii hänen mukaansa ketterästi.

”Kun inhouse-yhtiö pysyy alle viiden miljoonan euron puljuna, kuntien ääni vielä toimii.”

Kansanedustaja Pirttilahti huomauttaa, että tuoreen hankintalain noudattamiseen pitäisi kiinnittää huomiota. Monet kunnat eivät vielä pilko hankintojaan osiin, mikä parantaisi paikallisten pienyritysten mahdollisuutta osallistua kilpailutuksiin.

Pirttilahden mukaan vapaata kilpailua pitäisi edistää muissakin säädöksissä kuin hankintalaissa. Yksityisille ja julkisille toimijoille saattaa olla erilaisia viranomaisvaatimuksia.

Mänttä-Vilppulassa syntyi erikoinen tilanne, jossa kehitysvammaisten asuntolan yksityistäminen peruutettiin. Yksityisen yrityksen toimiluvan ehtona olisi ollut kallis wc-remontti. Kun palvelukotia pyörittää nyt kaupunki, aluehallintoviraston toimilupaa ja remonttia ei tarvitakaan.

Elinkeinoelämän järjestöjen julkaiseman raportin mukaan erityisesti harvaan asutulla seudulla julkiset yhtiöt saattavat hallita pieniä markkinoita niin, ettei yksityistä yritteliäisyyttä pääse kehittymään.

Kansanedustaja Pirttilahti näkee asian niin päin, että harvaan asutuilla seuduilla liiketoiminta ei välttämättä houkuta yrityksiä.

Yksityistäminen voi olla riski, joka epäonnistuessaan kaataa velvoitteet takaisin kunnan syliin.

”Palvelut pitää joka tapauksessa järjestää. Jos yksityinen yritys ei pysty hoitamaan velvoitteitaan, voidaanko toiminta ajaa uudestaan ylös?”

Kuntavaaleissa ratkaistaan, miten kunnat etenevät. Kaikkialla Suomessa on pohdittava, kannattaako ylläpitää liikelaitoksia, yhtiöittää ja kilpailla vai myydäkö toimintoja markkinoille, Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen muistuttaa.

”Toivoisin että äänestäjät miettisivät, mikä on paras tapa tuottaa palveluja laadukkaalla ja edullisella tavalla. Tämän jos minkä pitäisi olla keskeinen kuntavaalikysymys.”

Lue lisää

Kunnat kilpailuttavat hankintojaan yhä avoimemmin – Alavuden pienhankintapalvelu avautui viime marraskuussa, nyt mukana 70 yritystä

Yhtiöittäminen vaarantaa julkisen hallinnon avoimuuden

Koffin jouluoluen ohra tulee Arovuoren tilalta Hausjärveltä

Virhe erityisruokien valmistuksessa aiheutti hengenvaaran kolmelle lapselle – Yhtiö lupaa selättää ongelmat, kertoo Yle