Politiikka

Sukupolvenvaihdokset ovat politiikassa tärkeitä, muistuttaa tutkija – "Päättäjän päähän on voinut syntyä ajatus, että 'kunta olen minä'”

Tutkija Jouni Tillin mukaan vallan keskittyminen kokeneille päättäjille voi lannistaa politiikkaan mukaan pyrkiviä nuoria.
Petteri Kivimäki
Tutkija Jouni Tilli muistuttaa, että myös kuntalaisilla itsellään on vastuu seurata oman kuntansa asioita. Parhaiten asiat selviävät olemalla suoraan yhteydessä päättäjiin.

Suomalaisten kuntien ja kaupunkien viestinnässä riittää parannettavaa etenkin ennakoivassa tiedottamisessa, toteaa retoriikan tutkija, dosentti Jouni Tilli Jyväskylän yliopistosta.

Tilli toimi viime vaalikaudella keskustan riveissä Reisjärven kunnanhallituksen puheenjohtajana. Hän jäi kuitenkin viime syksynä pois valtuustosta puoli vuotta ennen kauden päättymistä.

Tillin mukaan suoranainen salailu ja läpinäkyvyyden puute ei ole Suomessa suuri ongelma. Tämä on turvattu lainsäädännön kautta.

”Lähtökohtaisesti kaikki viranomaisen toiminta on julkista, ellei esimerkiksi asiakirjaa ole erikseen määrätty salaiseksi. Kuinka moni osaa kuitenkaan kysyä?”

Kunnalla onkin suuri vastuu siinä, että teoriassa julkinen tieto tehdään myös käytännössä julkiseksi onnistuneella tiedottamisella. Tähän suuntaan kuntia onkin pyritty ohjaamaan lainsäädännön kautta.

Vuoden 2015 kuntalaki korosti tutkijan mukaan vielä entisestään kuntien viestimis- ja tiedottamisvastuuta sekä osallistumismahdollisuuksien avaamista.

Suurin vastuu tiedottamisesta on viranhaltijoilla, ja tiedottamisen pitää perustua puhtaisiin faktoihin. Tiedottamisketjun pitää kestää lautakunnista valtuuston päätökseen saakka.

Jouni Tilli näkee, että suurimmalla osalla kunnista ja kaupungeista on parannettavaa ennakoivassa tiedottamisessa. Aukko viranhaltijoiden tiedottamisessa voi johtaa siihen, että poliitikot täyttävät tyhjiön omalla viestillään, jossa faktat sekoittuvat politiikkaan.

”Jos poliitikko haluaa oikein hämmentää, hän voi lähteä tekemään viranhaltijatyyppistä tiedottamista omasta näkökulmastaan.”

Salailulla syyttämisestä onkin tullut Tillin mukaan poliittista retoriikkaa. Päätöksentekoprosessia saatetaan moittia läpinäky­vyyden puutteesta, vaikka asiasta olisi tiedotettu hyvinkin aktiivisesti.

”Kun tahtoa ei saada läpi argumentoimalla asioita, aletaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa väittää, että jotain on salailtu, vaikka prosessi olisi ollut täysin julkinen.”

Keino on erityisen tehokas niiden kuntalaisten kohdalla, jotka eivät aktiivisesti seuraa oman kotikuntansa politiikkaa. Tällöin poliitikon viesti salailusta saattaa olla ensimmäinen asia, joka päätöksestä korviin kantautuu.

”Ja mikään ei tuo enemmän ääniä kuin poliittinen uhriutuminen.”

Sosiaalisen median hyötyihin kuntapolitiikassa tutkija suhtautuu varovaisesti. Vaikka keskustelu on siirtynyt somen ansiosta laajemmalle, on retoriikka Tillin mukaan netissä huomattavasti repivämpää.

”Siellä pystyy ottamaan pidäkkeettä kantaa melkein mihin asiaan tahansa ja millä tavalla tahansa.”

Oma lukunsa ovat Tillin mukaan poliitikot, joille sosiaalinen media on pääasiallinen kanava tehdä politiikkaa.

”Muuten ei olla millään tavalla aktiivisia päätöksenteossa, mutta siinä kohtaa kun päätös on tehty, mennään someen puhisemaan väärästä ratkaisusta.”

Toki sosiaalisesta mediasta on myös hyötyä. Sen kautta voidaan tiedottaa monille kuntalaisille, jotka seuraavat asioita sitä kautta. Myös viranhaltijoiden tai päättäjien tavoittaminen helpottuvat.

Yksi ongelmista on keskustelun keskittyminen muutamien päättäjien ympärille. Näin voi tapahtua esimerkiksi, jos samat henkilöt pitävät kunnan avaintehtäviä hallussaan useiden vaalikausien ajan. Tämä riski on olemassa etenkin, jos yhdellä puolueella on enemmistö kunnanvaltuustossa.

”Päättäjän päähän on voinut syntyä ajatus, että 'kunta olen minä'”, Jouni Tilli tiivistää.

Muutosta pitääkin tapahtua tasaisin väliajoin niin valtuuston- ja hallituksen puheenjohtajien palleilla kuin myös valtuustoryhmien sisällä.

”Kokemusta pitää kuunnella. Mutta voi käydä helposti niin, että kokenut ryhmäläinen on puolueen tosiasiallinen vallankäyttäjä, vaikka ei olisi edes puheenjohtaja.”

Pahimmillaan status quo voi Tillin mukaan johtaa siihen, ettei politiikkaan saada enää houkuteltua mukaan tuoreita kasvoja.

”Nuorien ehdokkaiden tavoittaminen voi olla erityisen hankalaa.”

Vastuu terveestä päätöksentekokulttuurista ei ole pelkästään päättäjillä. Kuntalaisten tulee pysytellä aktiivisesti perillä kotikuntansa asioista – myös silloin, kun päätös ei välttämättä suoraan kosketa itseä.

”Kunta-asiat alkavat yleensä kiinnostaa siinä vaiheessa, kun jotakin on tapahtumassa omalla takapihalla”, Tilli toteaa. Tällaisia tilanteita kutsutaan englannin kielen termiä lainaten nimby-ilmiöksi (”not in my back yard” eli ”ei minun takapihalleni”).

Kuntalaisen kannattaakin seurata, että varsinkin isoista hankkeista järjestetään kuntalaistilaisuuksia varhain. Myös hankkeiden esittelytekstit ja liitteet kannattaa lukea tarkkaan.

”Onko asia selitetty riittävän kattavasti ja onko tehty vaikutusarviointeja siitä, miten päätös vaikuttaa kuntalaisten eri ryhmiin? Jos arvion tekeminen ei ole ollut lakisääteistä, siitä on saatettu livetä tahattomasti, kun ei ole tajuttu, kehen kaikkiin päätös lopulta vaikuttaa.”

”Viranhaltijoilla on velvollisuus antaa tietoa. Jos tietoa ei tule, sitten kannattaa kyllä älähtää.”

Parhaiten asiat selviävät kysymällä suoraan sen sijaan, että räyhättäisiin ja spekuloitaisiin somessa

Lue lisää

Hallitus sekoilee ja peruu päätöksiään – omaa hallitusohjelmaa on noudatettava

Jyrki Katainen ei lähde kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi – "Minulla ei ole palavaa halua tulla valituksi"

Vasemmisto johtaa pian kaikki Pohjoismaita, mutta yhtä reseptiä sen elpymiselle ei ole ollut – tutkija: "Paluuta vanhaan mahtiasemaan ei ole"

MT-kysely: Puolet äänestäjistä ei tiedä, mistä aluevaaleissa päätetään – 68 prosenttia aikoo silti äänestää tammikuussa