Politiikka

Sotilaalliset jännitteet lisääntyvät Itämerellä: ”Edetään Ruotsin kanssa askel kerrallaan"

Politiikka 17.11.2017

Kansainvälisen yhteistyön lisääminen korostuu Suomen turvallisuuspolitiikassa.


Kari Salonen
Porin Prikaatissa poliisi opettaa rauhanturvaajille voimankäyttöä ja joukkojenhallintaa.

Sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja huolestuttaa kansalaisia. Uutisissa kerrotaan tuon tuostakin ilmatilaloukkauksista.

Myös arktisella alueella havaitaan entistä enemmän sotilaallista läsnäoloa.

Suomen lähialueen turvallisuustilanne on heikentynyt Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan konfliktin jälkeen. Näin todetaan tänä vuonna valmistuneessa valtioneuvoston puolustuspoliittisessa selonteossa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) tunnistaa muutoksia Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä.

”Puolustusvoimien on kyettävä tarvittaessa reagoimaan nopeastikin muuttuvaan sotilaalliseen toimintaympäristöön. Valmiuden parantamiseen on oltava resurssit.”

Suomen lähialueen valtiot ovat reagoineet turvallisuustilanteen muutoksiin parantamalla asevoimiensa valmiutta, päättämällä uusista materiaalihankinnoista sekä korottamalla puolustusmäärärahojaan.

”Suomessakin on toteutettava strategiset puolustushankinnat. Siten taataan puolustusjärjestelmän kaikkien osa-alueiden kehittäminen ja riittävä puolustuskyky”, Kanerva korostaa.

Lähivuosien merkittävimmät uudet puolustusvoimien investoinnit ovat LV2020-alukset sekä HX-monitoimihävittäjät.

”Nykyinen puolustusbudjetin taso ei mahdollista näitä hankintoja, joten erillisbudjetointia tarvitaan.”

EU- ja Nato-maat pyrkivät lisäämään ja syventämään puolustusyhteistyötään.

Ruotsissa asevoimien painopiste on palautettu kriisinhallinnasta oman alueen puolustamiseen. Gotlantiin on sijoitettu pysyvästi materiaalia ja joukkoja. Liettua ottaa uudelleen käyttöön asevelvollisuuden.

Suomessa korostetaan sekä kansainvälisen yhteistyön lisäämistä että oman puolustuskyvyn vahvistamista.

”Puolustusjärjestelmää kehitetään siten, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä”, puolustusselonteossa sanotaan.

Yhteistyö nähdään tärkeänä puolustuskyvyn ja uhkien ennaltaehkäisyn kannalta.

”Kahdenvälinen puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on erityisasemassa, ja Yhdysvallat on Suomelle tärkeä kumppani. Suomi edistää määrätietoisesti Euroopan unionin puolustusyhteistyön ja puolustuspolitiikan kehittämistä”, lukee selonteossa.

Venäjä pyrkii vahvistamaan suurvalta-asemaansa, mikä todetaan puolustusselonteossa suorasanaisesti.

Venäjä on ilmaissut tavoitteensa lisätä vaikutusvaltaansa ja läsnäoloaan suhteessa naapurivaltioihinsa. Tällaista suurvaltapolitiikkaa kutsutaan myös etupiiriajatteluksi.

”Venäjä on osoittanut kykenevänsä tekemään nopeasti strategisia päätöksiä ja käyttämään koordinoidusti sotilaallista voimaa, sekä muuta laajaa keinovalikoimaa tavoitteidensa saavuttamiseksi.”

Kanerva katsoo, että Suomen on vahvistettava turvallisuuspoliittista yhteistyötä niin Ruotsin, EU:n kuin sotilasliitto Natonkin kanssa.

”Ruotsilla on puolustusyhteistyössä erityisasema. Yhteistyö tähtää Itämeren alueen turvallisuuden ja maidemme puolustuksen vahvistamiseen.”

Myös konkarikansanedustaja, entinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk.) antaa erityisaseman Ruotsin kanssa tapahtuvalle yhteistyölle.

”Edetään Ruotsin kanssa askel kerrallaan käytännönläheisesti. Ollaan Nato-kumppaneita, mutta ei jäseniä pitäen kuitenkin yllä mahdollisuutta jäsenyyden hakemiseen.”

Kääriäisen mukaan EU-puolustusyhteistyö merkitsee käytännössä erilaisia hankkeita mutta ei yhteistä armeijaa.

Kanerva menee tulkinnassaan askeleen pidemmälle.

”EU on Suomelle turvallisuuspoliittinen valinta ja arvoyhteisö. Suomi osallistuu aktiivisesti yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toimeenpanoon.”

Kanervan mukaan Suomi on jo pitkään tukenut EU:n ja Naton välisen yhteistyön tiivistämistä.

”Helsinkiin juuri perustetulla eurooppalaisella hybridiosaamiskeskuksella on tässä konkreettinen ja merkittävä rooli.”

Kanerva ja Kääriäinen kannattavat nykyisen kaltaista asevelvollisuusarmeijaa.

”Puolustusvoimat ylläpitää kansalaisten maanpuolustustahtoa. Samalla asevelvollisuus on puolustusvoimien kiinnityspinta ja vaikuttamiskanava kansalaisten maanpuolustustahtoon”, Kanerva sanoo.

Kääriäinen muistuttaa, että kasvavat jännitteet yhteiskunnan sisällä voisivat vaikuttaa maanpuolustustahtoon rapauttavasti.

Suomessa toteutettiin 2012–2015 puolustusvoimauudistus, jossa koko puolustusvoimain organisaatio joutui tiukalle säästökuurille.

Säästöt johtivat henkilöstön vähentämisiin ja varuskuntien lakkauttamisiin.

Kanervan ja Kääriäisen mukaan uusille säästöille ei ole enää mahdollisuutta, mikäli Suomi aikoo säilyttää maanpuolustuksensa uskottavalla tasolla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit